lauantai 28. helmikuuta 2015

Aloittelevan virheitä - kakkumaakari törttöilee

Kesää odotellessa tilasin Viherpiha-lehden. Kaupan päällisiksi tuli kirja: Vaaleanpunainen nonparelli -blogistin Kakut.







Ihastuin kirjassa olevaan Jouluiseen pakettikakkuun. Tajusin kuitenkin heti, ettei sokerimassa koristeiden vääntäminen välttämättä heti onnistu, kun ei ole koskaan-ikinä koskenutkaan sokerimassaan ennen. Sitä paitsi, ei nyt ole Joulukaan. Halusin siis tehdä keväisen version siitä, samoilla täytteillä. 

Täytteen tekeminen sinänsä yllätti: Sitä oli paljon! Mutta kun kiltisi seurasi ohjeita, ja hyydytti kakkua yön yli, se oli juuri sellaista kuin pitääkin - törkeen hyvää. 

Sitten se kuorruttaminen... Tein ohjeen mukaan sokerikreemiä kakun pintaan, mutta koska tein sen jo edellisiltana, sehän oli jääkaapista otettuna kivikovaa (käytin ehtaa voita). Enkä sitä levitellessäni muutenkaan ajatellut, että se olisi niin justiinsa, miten sen siihen kakun pintaan pistää... 

Olin ostanut valkosita sokerimassaa ja värejä, ja sain kuin sainkin aikaan kevään vihreää sokerimassaa. Välineisiin en sen sijaan panostanut vielä tässä kohtaa. Minulta siis puuttuu ns. tasainen kaulin, laatikossa majailee vain piirakkapulikka. Eikä minulla ollut silikonista leivonta-alustaakaan. Niinpä koitin kaulita massaa suurimmalla leikkuualustalla (koska en halunnut sotkea puista leivinalustaani tomusokerilla), joka oli auttamatta liian pieni. Pulikasta johtuen massa oheni epätasaisesti. 




Lopulta sain sokerimassan kakun päälle... Ei kovin nätti! Nostaessa massa repeili ohuimmista kohdista ja kakun pinnan epätasaisuus oikein huusi sokerimassan alta.



Paikkausyritys pursottimen kanssa ei sekään mennyt ihan putkeen, ja reuna näyttää ihan esikoululaisen tekeleeltä.

Mitä tästä opimme?


  1. Tee sokerikreemiä vasta kuorruttamispäivänä ja levitä se kakun päälle niin, että pinnasta tulee tasainen kuin jäähallin jää. 
  2. Hanki silikonialusta ja TARPEEKSI sokerimassaa, jotta saat siitä tasaisen pinnan kakun päälle
  3. Pidä pursotintreenejä ja hanki kunnollinen pursotin. 

Maku oli sen verran mainio, etten vielä luovuta. Eipä kai se Vaaleanpunaisen Nonparellin alkupään tuotanto mitään nättiä ollut sekään... :)

4 kommenttia:

  1. Niin samanlaisia tuntemuksia täällä päässä! Huippu postaus :)

    VastaaPoista
  2. Ihan nätti kakku, ei tuota tarvitse silmät kiinni syödä kuten joitakin näkemiäni (=itse tekemiäni) :-)

    VastaaPoista
  3. Tuhat kertaa hienompi kuin yksikään minun tekele! Ja sitä paitsi maku ratkaisee. :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä tietää. Olinkin juuri mietiskellyt, ettei se yksinkertaisesti voi olla niin helppoa, kuin telkassa näyttää. Siispä harjoittelemaan. :-)

    VastaaPoista