perjantai 19. syyskuuta 2014

Korttiaskartelusta on tullut välineurheilua

Mitä kummaa taitoa sitä ihminen enää tarvitsee askarrellakseen kortteja... Ei sitten yhtään mitään!


Laitetaan pahvi rei'ittäjän avulla kauniiksi


Asetetaan sen alle sointuva pahvi


Otetaan pussista valmiina ostettu koristekukkanen ja liimataan se korttiin


Otetaan hyllystä Liquid Pearl-pullo


Pistellään helmiä kukan keskelle


Asetetaan aluslevy ja leikkuuterä mankelille


Asetetaan paperi terän päälle
(hups, mankeloin niin innolla,
että välivaiheen kuva jäi ottamatta, anteeksi siis tämä lavastus)



Mankeloinnin tuloksena meillä on valmis kaunis perhonen



Taivutetaan perhosta vähän


Liimataan perhosen keskiruumis korttiin. Valmis!



Mankeloidaan seuraava kuva.


Irrotetaan turhat leikkuujämät terästä


Pistellään neulalla ohut kuvio irti terästä.
(Toim. huom. Kannattaa pistellä irti myös ns. leikkuujätteet,
koska ne haittaa seuraavan kuvion leikkelyä)


Irtoaahan se!


Läiskästään leikkurilla leikattu taatusti suorakaiteen muotoinen kaistale pahvia toisen päälle, kuvio siihen päälle ja varoiksi pussista vielä muovikukkia, ettei näytä liian yksinkertaiselta. 
Valmis!


Otto kolme: Otetaan akryylileimasin ja laitetaan se palikkaan kiinni


Otetaan laatikosta vesileimamuste, siis se, missä ei ole mitään väriä. 
Läiskitään sitä leimaan ja leimaa korttipohjaan. 


Peitetään koko komeus välittömästi kirkkaalla kohojauheella


Kopistellaan ylimääräiset pois, jäljelle jää vielä valkoiselta näyttävä, helposti ropiseva kohojauhe. 


Otetaan kuumailmapuhallin, pärisytetään sitä hetki tyhjyyteen,
sen jälkeen kortin alapuolelta sulatetaan kohopulveri. 


Sulaneena kohopulveri näyttää vain pohjan väriseltä, kiiltävältä. 


Liimataan äsken leimailtu pohja isommalle korttipohjalle.
Liimataan pussista pari sointuvaa kukkasta päälle.


Otetaan jälleen nestemäinen helmipullo ja töräytetään kukkien keskelle vähän bling blingiä. 

Valmis!



Ja koska näille korteille ei ollut vielä vastaanottajaa, niissä ei lue mitään. Sitten kun tulee kiire, voi ottaa ostetun ääriviivatarra-arkin ja läiskäistä tilanteeseen sopivan toivotuksen päälle. 

Kieltämättä, vuosia halusin kaikkia leluja harrastustani vilkastuttamaan. Sitten kun lopulta ne kaikki sain, osa minusta huutaa "EIIIII!. Ei tää saa olla näin helppoa!" Enää ei tarvitse pystyä piirtämään täydellistä sydäntä, jonka leikkaa horjuvasti paperista saksilla... Enää ei tarvitse osata edes tekstata nätisti. Enää ei tarvitse keksiä mitään uutta, kaikki on puolestasi keksitty ja tuotteistettu... 

Mutta ei, ei tämä tarkoita, että lopetan korttiaskartelun. Kipuilen nyt vähän ja varmaan juhlin sen jälkeen jälleen sitä, että olen vihdoin saanut kaikki nämä hilavitkuttimet hankittua. 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Saman maton kolmas tuleminen

Itse tehdyissä töissä on se hyvä puoli, että ne raaskii purkaa, jos ei lopputulos miellytä.


Tämä itse virkkaamani raitamatto on kokenut jo sen kohtalon: purin sen ensimmäisen vedoksen kokonaan ja tein ihan uusiksiNyt se on kuitenkin osoittautunut auttamatta liian pieneksi, koska matto on ylennetty vessan matosta eteismatoksi. Pähkin asiaa puolisen vuotta ja lopulta purin siitä pari viimeistä kerrosta ja jatkoin sen kokoa...


Ennen vajaa 80 cm halkaisijaltaan ollut matto kasvoi nyt 30 cm ja on vasta valmistuneena 108 cm. Luultavasti hetken tallailun jälkeen 110 cm. 
(Ukkosmyrskun kaatama koivunrunko on muuten kiva kuvauspaikka.)


Valmistuttuaan matto mietti tovin, että kiivetäkö yläkertaan...



Mutta se päätti lepuutella toisen maton päällä siiheksi, kunnos emännyys ehtii pestä eteisen lattian. 

Sen verran sosiaalinen matto tämä kuitenkin on, vessassa oltuaan, että se haluaa nähdä ihmisiä. :D






maanantai 8. syyskuuta 2014

Virkattu matto - välillä uusi ohje

Vaikka virkatut matot on osittain jo "so last season", omalla työlistallani on jälleen muutama matto. Teki mieli löytää ihan uusi ohje, jotta tekemisessä olisi uudenlaista hohtoa. Yhden silmää hivelevän löysinkin blogista http://www.creativejewishmom.com/, mutta koska se oli auttamatta liian pieni, päätin heti kättelyssä muokata siitä isomman ja samalla kääntää ohjeen suomeksi.



Jotta mallioikeus säilyi alkuperäisellä tekijällä, sovimme, että hän julkaisee käännöksen omassa blogissaan ja minä vain linkitän sen omaan blogiini. Siispä:

Ohjeen englanniksi löydä alkuperäisestä postauksesta ja suomeksi löydät siis täältä: 


(Englanninkielisellä ohjeella tulee hitusen pienempi ja reikäisissä keskikerroksissa on vähän eroa)

Tekemäni valmiina maton halkaisija: 128 cm

Tarvitset:

  • Normaalipaksuista / paksuhkoa trikookudetta reilut 5 kg
  • Koukku 10
  • sakset : )

Sylissä tätä oli helppo tehdä niin kauan kuin vielä jalkojen päällä pysyi. 


Välillä meinasi usko loppua...



Tässä tarkempi kuva "aaltokuviosta"




Ketjusilmukkalenkit "Aaltojen" huipulle...



Koska itselläni kude loppui vähän liian aikaisin, korvasi rivit 22 ja 23 seuraavanlaisella:

Hyppää ensimmäisen kjs-lenkin yli (edelliskerroksen viimeinen lenkki). Seuraavaan kjs-lenkkiin 5 p, seuraavaan 2 pylvästä, kaksoispylväs, kaksi pylvästä, seuraavaan 5 p. Hyppää neljän piilosilmukan yli ja tee ks seuraavaan ps:ään. Hyppää seuraavan neljän psn yli ja tee jälleen 5 p, 2p+1kp+2p, 5p...


Kuten kuvasta näkyy, matto valmistui jo aurinkoisen kesän aikaan, mutta kuten tiedämme, muu maailma lomailee elokuussa, siksi tämä kimppapostaus onnistui vasta nyt. :)


sanastoa tarkistelin täältä:
http://www.katajala.net/marjut/neuleet/virkkaussanasto.shtml


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Piristynyt puutarha elpyy

Näin kesän lopulla on vielä kerran hyvä palata puutarhaan.

Postasin teille kesäkuun lopulla puutarharemontin tuotoksia. (Suosittelen lämpimästi, että katsot tuolta ensin lähtökohdan, niin ymmärrät sanattoman iloni)

Silloin kuvissa oli vielä mustaa multaa. Onhan se oikeus ja kohtuus, että näette vähän paremmankin lopputuloksen, jonka luontoäiti itse on tehnyt.






Siellä täällä on vielä laikkua ja voikukka nostaa päätään voiton merkiksi "Hähää, etpäs päässyt musta eroon" mutta silti, lähtötilanteeseen verrattuna olen enemmän kuin tyytyväinen. Syksy saa tulla, talvi sen seuraksi ja ensi keväänä pääsen jatkamaan hyvin ansaitun levon jälkeen. :)