perjantai 19. syyskuuta 2014

Korttiaskartelusta on tullut välineurheilua

Mitä kummaa taitoa sitä ihminen enää tarvitsee askarrellakseen kortteja... Ei sitten yhtään mitään!


Laitetaan pahvi rei'ittäjän avulla kauniiksi


Asetetaan sen alle sointuva pahvi


Otetaan pussista valmiina ostettu koristekukkanen ja liimataan se korttiin


Otetaan hyllystä Liquid Pearl-pullo


Pistellään helmiä kukan keskelle


Asetetaan aluslevy ja leikkuuterä mankelille


Asetetaan paperi terän päälle
(hups, mankeloin niin innolla,
että välivaiheen kuva jäi ottamatta, anteeksi siis tämä lavastus)



Mankeloinnin tuloksena meillä on valmis kaunis perhonen



Taivutetaan perhosta vähän


Liimataan perhosen keskiruumis korttiin. Valmis!



Mankeloidaan seuraava kuva.


Irrotetaan turhat leikkuujämät terästä


Pistellään neulalla ohut kuvio irti terästä.
(Toim. huom. Kannattaa pistellä irti myös ns. leikkuujätteet,
koska ne haittaa seuraavan kuvion leikkelyä)


Irtoaahan se!


Läiskästään leikkurilla leikattu taatusti suorakaiteen muotoinen kaistale pahvia toisen päälle, kuvio siihen päälle ja varoiksi pussista vielä muovikukkia, ettei näytä liian yksinkertaiselta. 
Valmis!


Otto kolme: Otetaan akryylileimasin ja laitetaan se palikkaan kiinni


Otetaan laatikosta vesileimamuste, siis se, missä ei ole mitään väriä. 
Läiskitään sitä leimaan ja leimaa korttipohjaan. 


Peitetään koko komeus välittömästi kirkkaalla kohojauheella


Kopistellaan ylimääräiset pois, jäljelle jää vielä valkoiselta näyttävä, helposti ropiseva kohojauhe. 


Otetaan kuumailmapuhallin, pärisytetään sitä hetki tyhjyyteen,
sen jälkeen kortin alapuolelta sulatetaan kohopulveri. 


Sulaneena kohopulveri näyttää vain pohjan väriseltä, kiiltävältä. 


Liimataan äsken leimailtu pohja isommalle korttipohjalle.
Liimataan pussista pari sointuvaa kukkasta päälle.


Otetaan jälleen nestemäinen helmipullo ja töräytetään kukkien keskelle vähän bling blingiä. 

Valmis!



Ja koska näille korteille ei ollut vielä vastaanottajaa, niissä ei lue mitään. Sitten kun tulee kiire, voi ottaa ostetun ääriviivatarra-arkin ja läiskäistä tilanteeseen sopivan toivotuksen päälle. 

Kieltämättä, vuosia halusin kaikkia leluja harrastustani vilkastuttamaan. Sitten kun lopulta ne kaikki sain, osa minusta huutaa "EIIIII!. Ei tää saa olla näin helppoa!" Enää ei tarvitse pystyä piirtämään täydellistä sydäntä, jonka leikkaa horjuvasti paperista saksilla... Enää ei tarvitse osata edes tekstata nätisti. Enää ei tarvitse keksiä mitään uutta, kaikki on puolestasi keksitty ja tuotteistettu... 

Mutta ei, ei tämä tarkoita, että lopetan korttiaskartelun. Kipuilen nyt vähän ja varmaan juhlin sen jälkeen jälleen sitä, että olen vihdoin saanut kaikki nämä hilavitkuttimet hankittua. 

2 kommenttia:

  1. Voi taivas! Tuo ensimmäinen kortti on äärettömän kaunis <3 Tarviskohan munkin kokeilla =)

    VastaaPoista
  2. Tosi upeita kortteja!! Kyllä noissa taitoa silti tarvitsee, sulla on ainakin tosi hyvä väri silmä! Kauniita ovat, kertakaikkiaan!

    VastaaPoista