lauantai 28. kesäkuuta 2014

Vanhasta viidakosta pirteäksi puutarhaksi - joskus

Pitkät tauot käsitöissä (ja blogissa) ovat pitkälti johtuneet vanhan puutarhan remontoinnista. Pieni kunnostaminen paisui nimittäin melko isoksi projektiksi.

Säiden salliessa meikäläisen on löytänyt viime kuukausina itsensä kykkimästä ulkoa ilta toisensa jälkeen. Ja ei ne säätkään ole enää viimeaikoina olleet ratkaiseva tekijä, raekuurossakin tuli polvillaan möyrittyä ja nuijittua taas kiviä maankamaran sisään... :)

Maaliskuun lopulla ilmojen lämmettyä jo aloitin urakan perkaamalla pensaita. Oksia kertyikin neljä peräkärryllistä. Enkä puhu auton peräkärrystä, vaan traktorin... Silloin valo loppui aikaisin, joten työ edistyi töiden jälkeen vain parisen tuntia illassa ja valmista tuli vasta huhtikuun lopulla.

Sen jälkeen on suunniteltu ja nypitty...
Kiviä pellolta ja rikkaruohoja penkistä...
Käyty ainakin kuusi kertaa puutarhaliikkeessä...
Pidetty talkoita toisensa perään...
Levitettyä kymmeniä kuutioita savea, multaa ja kivituhkaa...

Anteeksi suppeat rajaukset, jokaiseen kuvaan melkein osui auto rekisterikilpineen tai joku muu melko selvä tunniste, jonka halusin piiloon. :)

Kukkapenkki 1

Ennen:


Kivikovassa savessa kasvoi ränsistynyt hanhikki, villiintynyt asteri ja pari muuta sinnikästä. Syksyllä koitin tähän maahan upottaa sipulikukkia, mutta sementtiinkin ne olisivat menneet helpommin...

Jälkeen (toim. huom! Tämä on yhä kesken!):


Tässä ollaan matkalla oikeaan suuntaan: suodatinkankaalla vuorattu MULTApenkki, jossa on mooooontaa lajia perennaa.

Sitten puolustuksen puheenvuoro: Valitettavasti vielä tilanne on näinkin keskeneräinen. Tarkoitus on ensi keväänä ostaa kulman täytteeksi Bellistä (ei saanut enää... sniisk) ja mahdollisesti yksi pionikin. Osa kuvassa tyhjiltä näyttävistä koloista ei kuitenkaan ole tyhjiä, koska siellä nakottaa itse kasvattamiani punahattuja moooonta tainta. Eivät vaan tahdo ottaa mittaa näillä kylmyyksillä. Kuvan liljoista osa oli jo sipulit ostaessani kasvaneet pussissa väärään, eivätkä tänä kesänä oienneet. Monivuotisina ne kuitenkin varmaan ensi vuonna kasvavat vahvoina ja suoaan.

Ja juuuuuuu. Se suodatinkangas. Puutarhan deadline oli Juhannus, ja tuota suodatinkankaan leikkaamista vaille valmiiksi se tulikin... :) Nyt vielä harkitsen, että laittaisinko tämän kukkapenkin ympäri kiviä vai jättäisinkö noin....

Pöydän alle...

Ennen:


Tuon pöydän alla kasvoi viime kesänä nokkonen. Poikkipinnojen vuoksi sitä ei päässyt leikkurilla kurittamaan ja paljaat jalat tuli poltettua monta kertaa. No minähän ne myrkytin. 

Tänä keväänä totesin, ettei se musta turvekaan nyt niin nätti ole...


Jälkeen:


Pöydän alle kappale suodatinkangasta ja kasa kiviä - nyt ei kasva!

Nurmikkoa ja vielä kerran nurmikkoa

Ennen:


Vuosi sitten keväällä ylöskaivettu maa-aines (lue: savi) ei alkanut itsellään kasvamaan muuta kuin voikukkaa. Pohjakin oli sen verran muhkurainen, ettei ruohonleikkurilla ollut mielekästä suunnistaa tälle kulmalle ollenkaan. 

Jälkeen:


Maa tasoitettiin, pinnalle levitettiin multaa ja nurmikon siemeniä. Tätä samaa tehtiin perusparannusmielessä ympäri tonttia, neliöitä... no melkoinen määrä. 

Tässä lajissa Suomen kesä on hellinyt: Ei ole paljon tarvinnut kastella. Ainoastaan se haittapuoli on ollut, että se vesi on tullut niin suurina kerta-annoksina, että vielä itämättömät siemenet kelluivat ja vaihtoivat paikkaa. Nyt on sitten pälvipaikkoja ja suuria mättäitä... puuh.

Muhkuroita ja juuria peittoon, soran päälle kivituhkaa...

Ennen:


Tämä nurkka tontista olikin sitten aika kammottava. Kuivaa savea, juuria, muhkuroita, kantoja.... Ainoa mikä vihersi, oli voikukka.

Jälkeen:



Täällä lauloi moottorisaha ja raivaussaha. Tänne tuotiin uutta savea tolkuton määrä, maata tasoitettiin ja reunasta tehtiin siisti luiska. Multa ja siemenet päälle ja tuo pihan kulkualueen aina vaan kiehuva sora peitettiin paksulla kerroksella kivituhkaa. Imurini kiittää, kun kaikki sora ei enää kulje sisälle. 

Pihan sisääntulotervehdys

Ennen:


Tämö nurkka on ensimmäisenä vierasta vastassa. Kaunis, eikö? 

Padasta näkee myös maan tasaisuuden. Parin vuoden takainen putkityö on jättänyt jälkensä ja maa asettui siten kuin halusi. Kaivon kannet estävät kunnollisen nurmikon leikkuun ja sammal valtaa alaa nurmikolta...

Ja nuo ihanat hanhikit... Lumikuorma oli taittanut ne rääksälleen ja leikkaamisen jälkeen ne ei oikein ottaneet kasvaakseen. 

Jälkeen:


Reunustin kivijalan vierustan kivillä ja kivituhkalla. Tässä kuvassa juuri valmistuneena, nyt sade on jo piiskannut kivituhkaa kivien väliin ja kivetkin näkyvät selvemmin.

Oikean kulmaan istutin kuusi pikkutalviota, jotka kuulemani mukaan leviävät hyvin ja ihan oman kokemuksenikin mukaan ovat aina vihantia. Peittävät sitten joskus parin vuoden päästä tuon mustan mullan.

Hanhikit kaivettiin ylös ja tilalle tehtiin kukkapenkki. Sekin vielä vähän vajaa, kun en vielä osannut päättää, mitä siihen laittaisin. Kuunliljoja ja Jaloangervoa siihen jo laitoin, on nimittäin tosi varjoisa paikka. Rakeinen osa kuvasta on vastakylvettyä nurmikkoa, jonka kasvua odotan jo kovasti.

Kaiken kaikkiaan urakka oli iso, paljon isompi kuin kuvat näyttää. Aikaa meni maaliskuulta juhannukseen.

Kaikkia kasvatuksia ja istutuksia tämä kesä ei todellakaan ole suosinut. Pistin kesäkuun alkupuolella viisi pataa täyteen itse kasvattamiani taimia (ne jotka olivat selvinneet joten kuten hengissä). Ensimmäisenä päivänä osa paloi poroksi. Seuraavalla viikolla parisen kymmentä tainta nyykähti kylmyyteen ja viimeisen parin viikon aikana tooosi monta tainta on hukkunut.

Hain sittemmin jo kaupastakin kesäkukkia patoihin, mutta juhannuksena käväissyt halla verotti jo niitäkin.

Ja ne kylvetyt nurmikot... Veden puutetta ei ole enää ollut, mutta sen sijaan tosi kylmät kelit ovat hidastaneet ja itämistä on tapahtunut melko verkkaisesti. Sen sijaan siellä täällä nousee voimakkaasti voikukkaa, ja kun vasta kylvettyä ei voi leikatakaan, niin NYT piha on rivon näköinen...

Josko elokuussa / ensi kesänä se sitten jo kukoistaisi????

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti