maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulupukin apuri taputtaa käsiään yhteen, hommat alkaa olla pulkassa


Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla, viime yönä saatiin viimeisetkin lahjat pakettiin ja kuusi koristeltua.

Joululahjaksi halusin virkkailla monenmoista. Kaikkea ei ehtinyt tänä vuonna toteuttaa, mutta jääpä tavoitteita myös vuodelle 2014. :)

Tämä ensimmäinen otti todella aikaa. Mitat kohteesta otin jo elokuulla. Langan löysin ehkä syyskuulla. Mallitilkut lahjoitin eteenpäin lokakuussa. Hammasta kiristellen raivasin aikaa projektille ja tämä valmistui lopulta vajaa viikkoa ennen jouluaattoa.


Marraskuun lopussa näytti vasta tältä ja vanne kiristi päätä


Olisin halunnut vielä kiertää koko liinan kiinteillä silmukoilla, mutta siihen ei aika riittänyt. 


Valmis liina on n. 152 cm pitkä, 32 cm leveä. 
Painoa 177 gr.
Koukku 1,5
Lanka: Eiran tukun Maxi
Ohje Mary Oljelta



Kummityttöjen äidit saivat joulukukan sijaan lyhdyt. Näiden malli oli viime vuonna pukin tuomasta virkkauskirjasta.


Ja murusen siskokin sai oman lyhtynsä joulupakettiin


Nyt on hyvä hetki hellittää, tekemättä on enää ruoka. Toimeen siis, ilman stressin häivää!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Salainen virkkausystävä 2013

Osallistuin syksyn 2013 aikana Salainen virkkausystävä -rinkiin.



Erityiskiitos koko ringistä kuuluu "emännälle", joka jaksoi kitiseviä rinkiläisiä ja ehti seurata tilannetta oman arkensa ohella. Suurkiitos!

Ringin ideana oli lähettää paketteja kerran kuussa paljastamatta itseään. Vastavuoroisesti vastaanotit kerran kuussa paketin joltakin tuntemattomalta. Saamani paketit esittelinkin, kuten säännöissä sanottiin, aina ne saatuani. Se oli mukava keino päästä kiittämään tuntematonta, ja kiittämistä paketeissa piisasikin!

En kuitenkaan älynnyt kuvata kokonaan omia lähetyksiäni, ja se nyt vähän harmittaa. Oma salainen ystäväni kun ei julkaissut kuvia kaikista lähettämistäni paketeista ja niin ollen voin vain päätellä, että joko ne eivät kaikki menneet koskaan perille tai sitten ne olivat niin mälsiä, ettei saaja keksinyt niistä hyvää sanaa.

Yhtä paljon, ellei enemmän, harmittaa emäntämme puolesta. Kaikille ei yksinkertaisesti sopinut näinkään pitkäjänteinen asia, kuin 4 kuukauden aikana 4 paketin kokoaminen ja lähettäminen. Osa siis laistoi sopimuksesta ja vastaanotto oli kaikenkirjava. Eniten ihmettelen sitä itsekkyyttä, jonka tämä paljasti: rinkiläiset meinasivat laittaa koston kierteen liikkeelle ja rankaista omaa salaista ystäväänsä paketittomuudella, koska eivät ITSE saaneet. 2000-luku ja sivistysvaltio... ja ihmiset edelleen yhtä pieniä ja pikkumaisia kuin aina vuosisatojen ajan.

Kiitos vielä kerran Mia! 

Otin onneksi kuvat edes osasta pakettien sisällöstä: niistä itse tehdyistä.

Lokakuun paketissa lähti salaiselle ystävälle virkattu kori karkin kera:




Marraskuun paketissa lähti korin kaveriksi pieni liina:



Joulukuun paketissa posti kuljetti ystävälleni lumihiutaleita ja liinan, jotka olivat jo aikaisempaa tuotantoa:
- liina
- lumihiutaleet

Rinkiin osallistuminen oli tarkoitettu syksyn piristykseksi, niin itselle kuin muille. Lahjojen saaminen on aina mukavaa, kuten yleensä antaminenkin (Jos siitä nyt jäikin vähän paha maku suuhun, kun joutui emännältä kyselemään paketin perille menosta moneen kertaan).

Tällaiseen syksyversioon olisi pitänyt ymmärtää olla osallistumatta. Meinasi tulla stressi, kun samaan aikaan työn alla oli suuritöisempi joululahja. Aika on kuitenkin aina rajallista, ja jo joululahjan tekeminen venyi useammalle kuukaudelle.

Vaikka nyt kevääksi alkoi uusi rinki, päätin jättää osallistumatta. Toivon kaikille muille siihen osallistuville yhtä hyvää tuuria salaisen ystävän kanssa, joka lähetti minulle mitä ihanimpia ja osuvimpia lahjoja. Henkilöllisyys on vielä paljastumatta, koska viimeinen paketti on jäänyt johonkin jouluruuhkaan. Laiskemmille totean: Älä osallistu. Aiheutat pahaa mieltä monelle. Ja vaikka saisi paketit ajallaan postiin, ei se riitä. Kuvan julkaiseminen sovitulla tavalla on yhtä tärkeää, jotta salainen ystävänne tietää sen tulleen edes perille.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tuskaisia pakettikortteja

Joulustressi tulla jolkottaa.

En löytänyt ensin mistään viime vuotisia pakettikortteja. Enkä todellakaan muistanut millaisen läjän niitä teinkään...

Ensimmäiset tein jo LOKAKUUSSA

Lisää ahkeroin marraskuussa

ja jatkoin vielä joulukuussa

Kuvittelin siis jopa käyttäneeni kaikki ja ajattelin ahkeroida tänä vuonna tarvittavan korttimäärän.



Ei sujunut.


Pyörittelin kartongin palasia, koristeita, leimasimia, ääriviivatarroja... ei ollut oikea päivä.




Vain nämä tähdenlentokortit miellyttivät silmää, joskaan kamera ei niistä tykännyt. :)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Muistithan postittaa joulukortit! Joulukortit 2013, osa 2.

Muistithan lähettää kortit ajoissa? Olen pahoillani, etten ehtinyt postaukseni kanssa hyvissä ajoin muistuttelemaan!



Tänä syksynä olen myöhästynyt melkein kaikesta. Tai siis entisen ennakoinnin sijaan ehtinyt nipin napin viime tipassa. Myös joulukorttien viimeinen postituspäivä meni jo. Talkoilimme työkaverin kanssa ja ehdimme juuri ja juuri ajoissa ja muistamiset ovat jo postin kuljetettavissa.

Jo aikaisemmin julkaisin joulukorttimallin, jota tehtailin niin paljon kuin harmaita korttipohjia piisasi. Sitten jatkoin ruskealla...




Mutta enhän mä voinut vielä siihen lopettaa.


Paluu juurille.
Uusavuttoman joulukortti, kaikki palat valmiita jostain askartelusetistä.


Tutustumista kohoväriin


Kesällä hankitun lävistäjän kokeilua


Uusien ääriviivatarrojen testailua


Uusien ideoiden etsimistä


Haaranastojen maailma avautui 


ja koukutti. 


Haaranastojen maailmaan en ole ennen päässyt. En ole keksinyt millä saisin aikaan niitä varten reiän ilman väkivaltaa. Syksyisellä työmatkalla pääsin poikkeamaan Sinelliin ja sieltä löysin helpotuksen tuskaani: 


Vasaralla naputtelin tällaisella reiät haaranastoille ja tulivat siihen mihin halusin. Lävistäjällä kohdistaminen on jonniinverran hankalampaa, eikä keskemmälle paperia sillä voi tehdä mitään.

Vieläkö jaksaisi pakettikortteja vääntää?



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pannukakku mallia Creme Caramel

Paahtovanukkaita ja sen sukulaisia on monenmoisia... on Creme Brûle, Paahtovanukas, Pannacotta ja sitten tämä Creme Caramel. Joku on tarkempi näistä jutuista, mulle ne on kaikki jonkin sortin paahtovanukkaita, eikä mua kiinnostaa kuuluuko kunnia mistäkin versiosta Ranskaan, Italiaan, Espanjaan vai Meksikoon. Pääasia, että maistuvat.

Tästä P-I-T-I tulla postaus, jossa kerrotaan, kuinka tehdään herkullinen juhlajälkiruoka. Mutta tavoilleni uskollisena en voinut tehdä sellaista, vaan minun pitää kertoa teille, kuinka EI kannata tehdä.

1. Etsi hyvä resepti

Tässä piti olla ohjekin. Lopputulos ei kuitenkaan ollut hyvä, joten ette saa ohjettakaan. Etsikää itse parempi :)

2. Paahda sokeriliemi

Mittaa kattilaan ohjeen mukainen määrä sokeria ja vettä. Keitä muutama minuutti. Kun sokeri alkaa muuttaa väriään, ota se pois liedeltä ja kaada liemi suoraan vuokaan ja kierittele se ympäri vuuan pohjaa.
  • Älä käytä muovikauhaa! Se sulaa, koska sula sokeri on KUUMAA
  • Kun sokeri alkaa hieman saamaan väriä, ota kattila heti pois hellalta, koska sokeri tummuu sen jälkeen ihan silmissä ja maistuu pian vain palaneelta. 
  • Kaada sulanut ja väriä saanut sokeriliemi HETI, koska ne myös jähmettyy nopeasti. 
Minä siis todella sulatin muovikauhan ja sitä ihmetellessäni poltin sokerin kattilan pohjaan... 
Kun sulatin toista sokerilientä, en enää uskaltanut odottaa tarpeeksi kauan, vaan hätäilin ja liemi jäi liiankin vaaleaksi... Lisäksi kun kaadoin sen vuuan pohjalle, en mielestäni edes hidastellut, mutta se jähmettyi liki välittömästi eikä sen levittäminen vuokaan onnistunut. 


3. Keitä maito-kermaseos

Valmistaudu ensin seuraavaan vaiheeseen:
  • Ota vatkain valmiiksi. 
  • Riko vatkauskulhoon valmiiksi kanamunat. 
  • Laita myös rengasvuoka valmiiksi isompaan laakeaan vuokaan, johon mahtuu rengasvuoka ja vettäkin sen puoleen väliin saakka.  
  • Keitä vettä valmiiksi.  
Mitta kattilaan maito, kerma, sokeri ja heitä sekaan vaniljatanko.

Keitä maito-kermaseosta kiehumispisteeseen saakka. Nyppäse vaniljatanko pois tai siivilöi koko liemi seuraavassa vaiheessa: Riko munien rakenne vatkaimella. Jatka vatkaamista ja kaada maito-kermaseos ohuena liruna munien joukkoon koko ajan vatkaten.

Itse en varmistanut etukäteen, että olisiko edes olemassa sellaista vuokaa, mihin rengasvuokani mahtuisi ja sen ympärille vielä vettä runsaasti. Niinpä tein uunipellillä. Sekin ehkä yksi osasyy tähän totaaliseen fiaskoon. 

4. Viimeistä piirtoa vaille

Kaada vatkattu seos rengasvuokaan. Kaada HETI kuuma vesi vuuan liepeille (tai ehkä jo etukäteen... hmmm). Nosta vuuat uuniin. 150 astetta (kiertoilmalla, tavallisella uunilla kaiketi 175) ja paista tunti. 

Minä sitten unohdin keittää veden ja vaikka sen veden keittimellä äkkiä suhautinkin, ehti rengasvuan raoista valua arvokasta vanukasta hemmettiin ennekuin sain kuuman veden vuuan reunoille. Ideana siis kaiketi, että se kiehuva vesi jähmettää vanukkaassa olevan munan heti niin ettei se valahda ulos vuuastaan. 

5. Jäähdytä ja nauti. 

Jäähdytä paahtovanukas kunnolla, esim. yön yli. Kumoa se vuuasta vasta tarjoiltaessa. Nauti.

Minä en voinut nauttia. Tämä maistui munakkaalta. Ja vaahtoa tuli vatkatessa rengasvuuan täydeltä, valmista tuotosta vaivaiset pari senttiä. Onneksi vieraat toivat yllätykseksi itse kakun, pelastivat tilanteen. 

Ja saatiin me hyvät naurut tuosta kauhasta. :)




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukortteja 2013

NYT olen todella myöhässä liikkeellä! Yleensä olen joulukortit saanut valmiiksi lokakuulla, tai ainakin marraskuun alussa. Nyt alkaa viimeinen postituspäiväkin jo kolkutella ikävästi ja minä vasta aloittelen...



Tänä vuonna ainakin osa ystävistä ja sukulaisista saa tällaisen kortin.

Mistä kortti muodostuu?

  • Harmaa korttipohja
  • Mustalla leimasinmusteella leimattu tausta täyteen isoja ja koristeellisia lumihiutaleita
  • Päälle leimattu hopealla leimasinmusteella pienempiä lumihiutaleita
  • Päälle musta pahvikaistale, johon on kohopulverijauheella tehty Hyvän joulun toivotus.
    (Kohopulverin käytöstä ohje esim. täällä)