perjantai 29. marraskuuta 2013

Salainen virkkausystävä 3/2013

Nyt pääsin taas käyttämään konetta, jossa voi kirjoittaa. Omaa uutta en ole vielä hankkinut...

Salainen virkkausystäväni lähetti minulle marraskuussa jymy-yllätyksen!
Olin juuri saanut vanhaan postaukseeni kommenttina suosituksen uudesta kirjasta: Caitlin Sainio - 100 virkattua lumihiutaletta. Hiljaa mielessäni olin jo päättänyt kyseisen kirjan ostaa.

Samana päivänä avasin salaisen ystäväni paketin. Ja siellä se on! Juuri samainen kirja.



Kyllä tälle tytölle tuli joulu tänä vuonna etuajassa!

Kiitos SVY:ni!


(Pahoittelen kuvan surkeaa laatua, sillä otin kuvan kiireessä puhelimella)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kuinka ympyrästä tuli tähti - itse muokattu ohje


Tämän yksittäisen pitsirinkulan ohjetta pyydettiin jo kauan sitten. Ohjeen toimitus kesti valitettavan pitkään! En muistanut, mistä ohje oli, ja tyhjästä en osannut aloittaa, koska lahjoitin kyseiset rinkulat jo pois. Välillä jo unohdin ohjetta etsiä, kunnes löysin Mary Oljen kirjan muiden ohjeiden alta ja sieltähän se ohje löytyi! Visbyn pyörylä.



Alkuperäisessä ohjeessa tämä oli kukka, jossa oli runsaasti nirkkoja. Minä vihaan nirkkoja, niistä tulee lähes aina epäsiistejä. Ei sovi minun tasaisuuden tavoitteluun.



Tässä oma variaationi siitä:

Virkkaa 10 ketjusilmukkaa (kjs) ja sulje renkaaksi piilosilmukalla (ps)

1. kerros
Virkkaa 3 kjs ja sen jälkeen 23 pylvästä renkaaseen = 24 pylvästä
2. kerros
Virkkaa 3 kjs ja pylväs (p) aloitusketjun juureen = kaksi pylvästä samaan silmukkaan. Virkkaa 3 kjs, jätä kaksi pylvästä väliin ja virkkaa taas 2 p samaan silmukkaan, 3 kjs, jätä 2 silmukkaa väliin... Sulje kerros ps:lla.
3. kerros
3 kjs + p aloitusketjun juureen = 2 pylvästä samaan silmukkaan. Virkkaa 1 kjs ja taas 2 pylvästä seuraavaan silmukkaan. väliin 3 kjs, ja taas seuraavaan pylväseen 2 p, väliin 1 kjs, seuraavaan pylvääseen 2 p ja pitempään väliin 3 kjs... sulje kierros ps:llä
4. kerros
2 p ensimmäiseen pylvääseen, 1 p toiseen pylvääseen, 2 kjs, 1 p seuraavaan pylvääseen ja 2 p seuraavaan pylvääseen. Pitkään väliin 3 kjs. 2p + 1 kjs + 2 p, 3kjs... sulje kierros ps:llä
5. kerros
4 kjs, 2 pitkää pylvästä (2 langankiertoa, lyhenne: pp) seuraavaan silmukkaan, 1 pp seuraavaan silmukkaan = 1pp, 2pp, 1 pp. Väliin 5 kjs ja taas 1 pp, 2 pp, 1 pp. Väliin 4 kjs ja taas 1pp, 2 pp, 2 pp + 5 kjs + 1 pp, 2 pp, 1 pp... Sulje kierros ps:llä.
6. kerros
Siirry piilosilmukoilla 4 ketjusilmukan ketjun keskelle.
Tee seuraavaan 5 kjs:n kaareen:
1 pitkä pylväs (pp, kaksi langankiertoa), 1 kjs, 1 pp, 1 kjs, 1 pp, 2 kjs, triplapylväs (ppp, kolme langankieroa), 3 kjs, nelospylväs (pppp, neljä langankieroa), 3 kjs, ppp, 2 kjs, pp, 1 kjs, pp, 1 kjs, pp
= yhteensä 9 pylvästä, joista keskimmäinen on tosi pitkä, sen vierellä keskipitkät ja reunoilla 3 normaalia pitkää pylvästä. 
Tee seuraavaan 4 kjs:n lenkkiin kiinteä silmukka ja suoraan seuraavaan lenkkiin taas pylväsryhmä.
Sulje kierros ps:llä, katkaise lanka ja päättele.


Ja sitten pakollinen itkuvirsi.
Jos ohjeen etsiminenkin tuotti hankaluuksia, niin tuotti tämän postauksen tekeminenkin. Oma koneeni on sanomassa lopullisesti työehtosopimusta irti. Mokomakin nättinokka! Kone itsessään on kohta kolmevuotias. Kaadoin siihen heti kuukauden vanhana kupillisen kahvia. Kuin ihmeen kaupalla sain sen kuivateltua, taistelustappiona menetin vain nuolinäppäimet. Tähän asti kone on kiukutellut silloin tällöin kostealla kelillä ja kärsinyt haamukivuista: irtirevitty nuolinäppäin on muka koko ajan pohjassa. Nyt haamukivut ovat pahentuneet, veteraanilla on jatkuvia kipuja ja kohdistin liikkuu JOKAISEN merkin jälkeen sivun alkuun tai vähintään yhtä riviä ylemmäs. Kirjoittaminen on siis sanalla sanoen H-I-D-A-S-T-A.

Postaus on nyt sitten lopulta valmis, kirjoitettu kolmella koneella ja todella antaumuksella. Veikkaanpa, että postausten tulo on nyt hetken jäissä, kunnes saan hankittua itselleni nuoren ja virkeän sotaratsun. Veteraani saa siirtyä eläkkeelle.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Villa Variksenmarja kuittaa rekrytointiprosessin ajaksi.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kohti suurta tuntematonta

Nyt se sitten tapahtui! Pääsin eilen opettelemaan maton kutomista!!! Jiihaa ja muutama muu inkkarihuuto ja tasajalkahyppely!

Muistelen että lapsena meidän vintillä oli kangaspuut. En vaan ikinä nähnyt niitä tositoimissa tai edes koottuna. Sen jälkeenkään ei mahdollisuutta avautunut. Omaan huusholliini en kuitenkaan ole juuri muuta koskaan hankkinut kuin puuvillamattoja, siis wanna-be-räsymattoja. Livahti tuossa pari vuotta sitten sekaan sentään yksi pörrömatto, mutta muuten olen pysynyt linjassani.

Mutta nyt! Pääsen! Kutomaan! Mattoni! itse!

Heti ensimmäisenä sain työkaverilta vinkin, että matonkuteissa pitää olla joukossa jotain venymätöntä. Ei siis kannata tehdä koko mattoa pelkästä trikookuteesta. Minäpä painelin sitten vaatehuoneen uumeniin tutkimaan lakanavarastojani. Kyllä, kai nuo ensimmäiseen kotiin hankitut, perin rakkaat mutta haalistuneet, lakanat voi jo pistää lihoiksi.



Kuteiden leikkaamisohjeita löytyi Loruloimelta. Koska itse ensimmäisenä palastelin lakanaa, se sujui ihan repimällä. Piti vaan muistaa pyöristää käännöskohta. Kokonainen lakana tai kaksi ei loppuen lopuksi kuitenkaan pitkälle riitä, joten lisäksi hankin trikookudetta ihan ostamalla.



Alkuun pääseminen sujui opastettuna mielestäni hyvin. Ensiksi harjoittelin aiemmin aloitetulla matolla ja sitten tehtiin "vaihto" ja aloitin ihan kokonaisen oman maton.



Vaikeinta tässä on sommittelu. Kun saat alun tehtyä, ei meinaa mielikuvitus riittää näkemään, miltä valmis matto näyttää. Mitä tähän jatkoksi?



Tummempaa tummansinistä? Ruskeaa? Kuinka paljon?



20 cm mattoa valmiina, mutta mitä siihen seuraavaksi????

Yöunet auttoivat! Aamulla oli raamit kirkkaana mielessä, pientä yksityiskohtaa pitää vielä miettiä ja sitten ei puutukaan kuin toteutus (ja aika). :)