sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pitsirinkuloita

Olen taas kaiken lomassa tehnyt läjän pitsirinkuloita, jotka on kuitekin monikäyttöisiä

  • koristeeksi kassiin / takin helmaan 
  • koristeeksi lahjapakettiin / korttiin
  • koristeeksi kattaukseen
  • roikkumaan ikkunakoristeeksi / kuusen koristeeksi
  • ... vain mielikuvitus lienee rajana


En enää muista, mistä kaikkialta näitä ohjeita napsin, osa ihan omasta päästä. Mutta jos etsit itse ohjetta, niin katso vaikka pitsiliinojen mallia, joista voit tehdä vain keskustan ja jättää lisäkerrokset tekemättä. Ja onhan vanhanliiton päiväpeitto-ohjeet pääasiassa jonkinlaisista rinkuloista muodostuvia, että niitä voi  myös tiirailla "sillä silmällä"

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lyhty? Eiii... Taulu? Eiii... Kassi!

Aikanaan ruutuvirkkauksen yhteydessä heräsi ajatus toisenlaisesta lasilyhdystä.


Se on niinkuin Minni Hiiri? (tää kuva näytti ihan hyvältä kameran esikatselussa)


Joulupukki toi viime vuonna virkkuukirjan, jossa oli lehden ohje ja erilaisia kukkiakin. 


Mites nää sais yhteen?


ketjuksi nää menee ihan helposti


Sitten piti jo ottaa nuppineulat avuksi ja suunnitella, sohvasta tuli hetkeksi neulatyyny.


Eihän nämä nyt irrallaan voi lerpattaa... Siis yhdyslenkkejä tarvitaan.


Yllättävän vaikeeta tehdä noita "yhdyslenkkejä"


Sitten mallailemaan purkin päälle... Nöyyyyy... se on liian levee. 

Mietin tovin, kaksi, jopa useamman, että mitä tästä sitten tekis. Venyttelin ja vanuttelin ja huomasin, ettei se ole edes säännöllinen. Tauluakin tästä suunnittelin, mutta idea ei ollut ilmeisesti tarpeeksi hyvä, koska en mitenkään päässyt koskaan puusta pitkälle sen toteuttamisessa. 

Työ vanui keskentekoisena ja sisko näki sen käydessään ja keksi heti käyttöä sille. Ei surettanut antaa pois tekelettä.

Siitä kehkeytyi sitten kaiken suunnittelun jälkeen kassi!



Lisää siskoni kätten töitä voi ihailla blogista Omat jutut

Kiitos sisko projektin loppuun saattamisesta!!!


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Salainen virkkausystävä 2/2013


Salainen virkkausystäväni muisti minua paketilla. Vasta perjantaina oli pakettien viimeinen postituspäivä ja en uskonut vielä pakettia saavani. Itseasiassa olin pois kotoa viikonlopun ja tänään palatessa kirje törrötti postiluukussa. Joku ikävä naapuri olisi sen sieltä onkinut ulos viikonlopun aikana, onneksi asun rauhallisessa talossa ja puketti odotti minua ja roikkui yläilmoissa mahastaan. 

Mutta mikä paketti!!! Taas oli nähty vaivaa pakkaamisen kanssa. Koitin tiirailla, onko kuoren kuva piirretty ja taidokkaasti itse väritetty vai tulostettu. Todellinen taiteilija on kyllä salaisena virkkausystävänäni ja silmää on! 

Salainen virkkausystävä neuloi minulle sukat ja ai että kuinka väri osuikin oikeaan!!! Ja ei huolta, sopivat ovat. Jos _ihan vähän_ on varpaan kärjessä ylimääräistä, niin se ei haittaa yhtään! Ja varret olivat NIIIIN kauniit! Lisää huutomerkkejä!

Virkkauslehtikin oli nappi, melkein ostin sen jo itse, mutta jätin kauppaan, onneksi. Kunhan saan pari projektia alta, tuosta lehdestä löytyy kyllä tekemistä taas. 

Englanninlakun näköinen saippua lähtee tästä kohtsillään kainalossani saunomaan, kiitos suunnattomasti Salainen virkkausystäväni! Olen todella iloinen saamisistani. 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Onnea vanhenemisen johdosta - Kortti miehelle

Kortteja on viime aikoina tullut tehtyä liian usein kiireessä, liian lähellä olevaan tarpeeseen. Niin ehkä nytkin, mutta pitkästä aikaa keksin jotain erilaista, edes vähän, enkä toistanut vanhaa kaavaa, kokonaan.


Korttipohjaan kuviopaperista tausta, päälle lehtisolukko.


Kortin taitteeseen viilto


Viillosta satiininauha läpi


Nauha kortin kannen ympärille, kuin perinteisessä lahjapaketissa


Ja kulmaan numerot ääriviivatarroilla


Sisälle myös jotain silmänruokaa, ääriviivatarra ruskeaan pahviin ja leikkaamalla irti


Onnentoivotukset ja ruskalehti lokakuisille merkkipäiville... 



keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Teurasjätemummo - uusiomummo


Entinen työnantajani on koulu ja siellä tietenkin aina tutkitaan uusia menetelmiä niin oppimiseen kuin työntekoonkin. Tällä kertaa siellä valjastettiin koko henkilöstö virkkaamaan mummoja: Yhteisöllistä tekemistä testaten, vertaistukiopetusta kokeillen ja erityisesti kannustettiin suhtautumaan avoimin mielin uuteen. Lopputuloksena syntyneistä mummoista kootaan sitten peittoja hyväntekeväisyyteen.

Asiasta voi lukea tarkemmin blogista Punos-Sidos-Silmukka. Huom! Siellä miehetkin virkkaa!!!

Enhän minä voinut olla osallistumatta, vaikka en enää HAKKYn palveluksessa olekaan. Tämäkään pieneltä kuulostava homma ei vaan meinannut sujua. 

Ensin lupasin tehdä itse uusia lappuja, mutta huomasin päivien valuvan kuin hiekka sormien välistä enkä ehtinyt edes koukkuun tarttumaan. Sitten muistin, että kaapissani nököttää ikuisesti keskeneräiseksi jäänyt laukkuprojekti. Olin siihen virkannut reilut kymmenkunta isoäidinneliötä, nehän voisin lähettää! Pelkäsin kyllä työn jälkeä, sillä ne olivat hyvin varhaisten aikojen mummoja, tehty siis "ammoisina aikoina" pari vuotta sitten, kun vasta opin uudelleen virkkaamaan...

Ensin piti käydä työreissulla ja kestitä viikonlopun yli vanhempiani, mutta sitten uskalsin räjäyttää vaatehuoneen. Pengoin, kaivoin ja lopulta annoin periksi. Ei voi olla totta! Olen TEURASTANUT ne neliöt! Ilmeisesti iski pihiys torkkupeittoprojektin aikaan ja tarvitsin väliväreinä olleen mustan langan... Löysin  vain ison lasipurkin, jossa oli värikkäät siniset raitalangat pätkinä. 

Per¤#%&! Minähän osallistun tähän! Siispä koukku kauniiseen käteen ja virkkaamaan pätkistä uusia. Välillä lanka loppui harmittavasti kesken kierroksen, mutta ajattelin, että tämä on nyt sitten hyväntekeväisyyden lisäksi myös kierrättämistä huipussaan, joten solmin langalle vaan samanvärisen pätkän jatkoksi ja sain aina kierroksen loppuun. 

Lopputuloksena oli sitten mitättömät kuusi varhaisten aikojen mummojen teurasjätteestä rakennettuja hyväntekeväisyysuusiomummoja... 

Ajatushan se on tärkein!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Syksyiset häät ja ruusuiset askartelut

Syyskuussa oli häät, näittekin jo aiemmin kortin, jonka sinne vein.

Läpi kesän pidimme morsiamen johdolla askartelutalkoita, joissa syntyi häihin tarpeelliset askartelut. En uskalla edes ajatella, paljonko morsiamella meni aikaa, koska hän teki suurimman osan kuitenkin itse. Me autoimme häntä porukalla arviolta 15 tuntia ja uskon sen todella olleen vain jäävuoren huippu.




Nimikyltit


Yksinkertainen on yleensä paras. Kartongit olivat kutsukorttien jämiä, vain ruskea pohjapahvi otettiin uutena mukaan, koska kutsussa oli ruskea satiininauha. Myös kulmassa oleva satiinisydän oli kutsuista jäänyttä ylijäämätavaraa. Kaikki siis hyötykäyttöön tarkkaan, niin pysyy kulut kurissa.

Pöytäohjelmat


Pöytäohjelmat ovat klassiset. Jokaisessa pöydässä ei kuitenkaan tarvitse olla samanlaisia. Osallistujamäärän kasvaessa pöytiä tarvittiin lisää ja otimme mukaan myös kutsuista ylijääneen pinkin kartongin. Olivat paikanpäällä hyvännäköisiä, ihan kuin tarkoitettuja.

Suodatinpussiruusut

Morsian halusi askarrella häihinsä ruusuja, koska elävät kukat ovat kalliita. Eipä sillä, tarpeet näihin oli kohtuullisen halpoja, ja en edes halua ajatella mitä noin 100 ruusua olisi maksanut, mutta kyllä näihin meni aikaa sitten tunti toisensa perään, jopa talkoilla, mutta aikaapa ei tässä kohtaa tarvinnut laskea kustannuksiin. 

Ohje on lähtöisin Martha Stewardilta (tai hänen vieraaltaan, en vaan tiiä). Kaavat löydät tästä osoitteesta.

Tässä meidän savotan kokemuksia sanoin ja kuvin:


Yhteen ruusuun tarvitaan yksi kutakin terälehtiä 1-4 ja kuvassa oikealla reunalla olevia terälehtiä tarvitaan useita kuhunkin ruusuun. 

Kaavat kannattaa piirtää vahvalle pahville (kartonkia vahvemmalle), jos aikoo tehdä Moooooonta ruusua, koska kaavojen ympäri piirretään lyijykynällä Moooooonta kertaa ja ne hiertyy... 



  • Samasta suodatinpussista saa noita ensimmäisiä lehdykäisiä aina yhden kustakin, mutta yläreunat kannattaa hyödyntää ulkoreunan terälehtiin. Ulkoreunan terälehtiä kannattaa tehdä kuitenkin aika monta per ruusu.
  • Leikatessa lehtiä, kannattaa leikata piirretyn viivan sisäpuolelta, jotta lehtiin ei jäisi lyijykynän jälkeä. Voin sanoa, että piirretty viiva pistää silmään valmiissa ruusussa. 



Isojen terälehtien asettelu pussiin on joskus jämptiä. :)


  • Alkuperäisessä ohjeessa (kuulemma, en lukenut sitä vieläkään) sanotaan, että ruusut maalataan valmiina. Me päädyimme maalaamaan lehdet ensin irrallisina ja uskoisin sen olevan sitten kuitenkin se helpoin tie. 
  • Vesiliukoista askartelumaalia / vesiväriä ei kannata ajaa liikaa terälehteen, vaan elävämmän pinnan saa kun tee hailuja, epätasaisesti maalattuja lehtiä.



Kun talkoiden lopuksi taas maalataan lehdet seuraavaa kertaa varten, ne saavat rauhassa kuivua.


Ensimmäinen terälehti grillivartaassa. 

Kukkateippi (se jonka liimapinta tulee esiin vasta kun teippiä venytetään) toimii kyllä tässä parhaiten. 


Kaikki kolme ensimmäistä terälehteä laitetaan samoin: grillivarras läpi suodatinpussin pohjasta...


Sitten taitetaan ja kiedotaan lehti vartaan ympäri. Tueksi voi pistää pisaran tavallista puuliimaa/erikeeperiä ja sitten kukkateippiä KUNNOLLA juuren ympäri.


Seuraava samalla tavalla.


Neljäs terälehti avataan ja laitetaan kukkateipin avulla kolmen ensimmäisen päälle. 


Sitten yksittäiset, yksinkertaiset, terälehdet laitetaan ympärille kukkateipin avulla, ensin pienempiä niin monta kuin suinkin jaksaa.


Sitten laitetaan taas useita isoja päällimmäiseksi


Tähän tuli rutiini, toisille. Itse sain laittaa sarjassa neljää ensimmäistä terälehteä, morsian hoiti itse loput.


Valmiina, terälehtien taivuttelun jälkeen. 
On ne vaan upeita!


Käpyjen kera hääjuhlassa


Vaasien alla oli vielä organzaa kiedottuna helminauhalla... 



Kokonaisuuskin oli kaunis, paljon kauniimpi kuin kuvassa! 

Pahoittelen kuvan laatua (tai laaduttomuutta). Tarjoiluilla ei ole osuutta asiaan, kuten kuvasta näkyy, lasit ovat vielä tyhjät. Valitettavasti kamerani ei ole yhteistyökykyinen kuin auringonvalossa ja kynttilävalaistus on sille liian iso haaste. Lisäksi jouduin ottamaan kuvan vinon katon alla, vinoon seinään nojaten, pöydän yli kumartuen, joten kuvakulma on mitä on (ja taitamattomat selittää). 

Jos olette oikein hyvissä väleissä Korvatunturin suuntaan tai jos satutte tietämään, että minulla olisi rikas "amerikantäti", niin puolijärkkäri tai vastaava kelpaisi joululahjaksi ;)