sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Irtiottoja arjesta

Tämä kesä on saanut minut lentoon. Perusluonteeltani olen aina jalat maassa, tai tarkemmin ottaen kynnän jalat 20 cm syvällä savessa ja organisoin ja stressaan kaikesta, jopa harrastuksistani. Nyt olen ottanut irtioton stressistä ja oikeastaan kaikesta muustakin!

Olen viettänyt pitkiä aikoja avaamatta tietokonetta. 
En ole selannut pakkomielteisesti keltaisen lehdistön sivuja, en naamakirjaa, en lankakauppoja tai oikein mitään muutakaan. Pientä pistoa olen tuntenut sydämessäni vain blogin ylläpitämiseen aiheutuneesta katkoksesta sekä siitä, että olen aiheuttanut itselleni (syksyksi) piiiiitkään suman lukemattomia postauksia, kun en ole säännöllisesti avannut lempiblogejani.

Olen viettänyt päiväkausia avaamatta televisiota.
En ole enää vuosiin muutenkaan ollut kovin riippuvainen televiosta, lukuunottamatta kahta tuntia viikossa, mutta nyt olen onnistunut olemaan välillä ihan kokonaisen viikonkin ilman televisiota. Enkä saa enää hervotonta raivaria siitä, että Greyn anatomia jäi väliin.

Olen jopa ollut useamman päivän putkeen virkkaamatta!

Olen sen sijaan viettänyt aikaani ulkosalla. 
Enkä kyllä muista toista vuotta, että olisin selvästi päivettynyt jo ennen juhannusta, mutta nyt olen.


Olen ihaillut kauniita asioita


Olen nauttinut hetkistä maaseudun rauhassa


Miettinyt mennyttä ja tulevaa


Olen maalaillut pilvilinnoja  


Olen kerännyt inspiraatiota varastoon
(kuva Vilppulan Rapukartanosta)


Kaiken ihanuuden keskellä niiskuttanut ja yskinyt, niin kevätflunssaa kuin siitepölyä...
(kuva Vilppulan Rapukartanosta)


Jäänyt välillä jostain paitsikin, ja todennut, että aikani koittaa vielä
(kuva Vilppulan Rapukartanosta)


Ja kaiken keskellä saanut aikaan työmatkojen tauoilla yhden vaivaisen tiskirätin. :)

Näin ihanan kesän keskellä en aio tätä ihan heti lopettaa. Niinpä anna itselleni luvan hetkeksi hylätä bittimaailma, paineet keskeneräisistä käsitöistä ja aloittamattomista ideoista. En todellakaan aio luovuttaa bloggaamista tai käsillä tekemistä sen enempää, mutta pidän luovaa taukoa ehtiäkseni nauttia elämästä. 

Villa Variksenmarja toivottaa kaikille aurinkoista ja hyväntuulista kesää vailla suorituspaineita!

Nähdään ehkä seuraavana sateisena päivänä, ehkä ensi kuussa tai viimeistään syksyllä. :)