sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Vihreä pitsikori

Työkaveri toivoi jotain keväisen vihreää.



Lanka: Novitan virkkauslanka
Virkkuukoukku: 1,50

Malli: Kauhavan kangasaitan Asteri-maton ohjetta mukallen, muottina Teeman murokuppi:
  • kerroksella 11 kavensin 7 silmukkaa
  • kerrokset 12-13 jätin tekemättä
  • kerroksella 12 (ohjeen mukaan 14) jätin pääsääntöisesti 3 s väliin, vain viimeiset 2 väliä on 2 s, joten pylväsryhmmiä on vain 31.
  • kerrokset 13-15 (ohjeessa 15-17) tein ilman lisäyksiä kuten ohjeessakin.
  • kerros 16 (ohjeessa 18) seurasin taas ohjetta
  • kerros 17 ja 18 (ohjetta en enää noudattanut): kuten kerros 16
  • jos olisin jatkanut, olisin varmaan tehnyt jonkinlaisen lisäyksen jokakolmannella rivillä, eli kerroksella 19 olisi ollut jonkinlaisen levennyksen vuoro...


Ohjeen muunnosta miettiessä kokeilin, että pohjan raja tulee luonnikkaaseen kohtaan.


Tällä muunnoksella liinasta tuli kuppimainen jo ennen kovetetta.

Oman kokemukseni mukaan maton ohjeet menee puuvillalangalla automaattisesti vähän kupille, koska ohjeet on suunniteltu joustavalle kuteelle ja lisäyksiä ei ole läheskän joka rivillä. Kude kun antaa myöden jalkojen alla ja painuu lättänäksi matoksi ilman täydellisen ympyrän tavoitteluakin. Liinana tai muuten puuvillalangasta tehtynä samaa joustoa ei ole, joten vähän kuppimainen "liinasta" tulee melko itsestään. Tätä ohjetta lukiessa tuli tehtyä lisäkavennukset alkuun tahattomasti, silmät harittivat väärälle riville ja kerroksen 12 kohdalla kapeni siis enemmänkin kerralla :)

Lopputuloksen kannalta se oli kuitenkin hyvä juttu:


Hyvin istuu... En uskaltanut tehdä ihan saman korkuista kuin kuppi, koska ajattelin sen vähän venyvän kovetteen kosteuden myötä, mutta yllättävän vähän se taisi enää venyä.


Leikkuukaudan päällystin tuorekelmulla, kuin myös muottikupin. 


Sitten erikeeperiä ja vettä sekaisin, noin  puolet ja puolet.


Aloitin pohjasta


Sitten reunat kauttaaltaan. 


Noin vuorokauden kuivumisen jälkeen kupin irroitus. 

Taisin vähän liioitella kovetteen määrän kanssa, koska kupissa näkyy kuvassa valkoosempia kohtia, joista osa näyttää ilman salamaa vaan kiiltäviltä, osa myös vähän valkoiselta. 


Kuin kaksi marjaa?

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Toivotuksia

Rupesi askartelututtamaan.



Ensimmäisen kortin innokkeeksi otin pohjan johon jo useampi vuosi sitten liimasin taustan, enkä sitten tykännytkään yhdistelmästä.


Leikkuujätelaatikosta löytyi pala lahjapaperia. Nauha päälle ja valmis. Yksinkertainen, mutta tuo kimalteleva lahjapaperi kyllä on jo niin bling bling, ettei kaipaa muuta. 


Seuraavan kortin innoittajana oli leimasin. Ostin tämän naamakirjan kirppikseltä, enkä muistaakseni paljoa maksanut. Enkä myöskään muistaakseni sitä vielä kertaakaan ole käyttänyt.


Jotenkin nyt tällainen perusharmaa ja musta yhdessä kiehtoo...


Taas löytyi leikkuujätelaatikosta lahjapaperia ja musta kortin kappale. Siinähän sekin. Ihan valmis


Sitten löytyi kuultopaperin kappale. Sekin jo vuosia vanha ja se on aika käyttää pois. Valkoisella pohjalla se näyttää itseasiassa ihan hyvältä.


Päälle itsetehtyä paperia ja nauhaa. Itsetehdyn paperin ohje on luettavissa aikaisemmassa postauksessa.

Ja sitten vielä pieni vinkki:

Halusin leimata rajatun alueen. Mietin, että mitenkäs sen teen. ja tadaa, taas oli roskista iloa.


Laskuja tulee, mutta kuoriakin voi hyödyntää. Kelmu pois aukosta ja siinä on sabluuna.


Kohdistaminen sujuu ikkunaa vasten.

Lopputulosta ei ole näyttää, koska idea ei kantanut kortiksi asti, vielä.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Keittiöhommissa edelleen

Pannunalusten jatkumoksi sopii patalappu.




Omassa ideaköyhyydessäni hain ohjetta/inspiraatiota ja toisesta blogista se löytyi, kuten niin usein. Ohjeen jäljessä olevista kuvista iski se todellinen kipinä, mitä herkullisia värejä. Omasta lankakopastani löytyi nyt tällaiset värit.....

Handmade AMSI on siis tehnyt ohjeetkin, jos haluat saada aikaan samanmoisen.

Tämä lähti ystävälle kirjeessä. Vähän on sellainen kutina, että joudutte jokusen patalapun vielä näkemään...

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Pannunalusia matonkuteista

Innostuin nyt näistä pannunalusista. Tosi hyvä keino hävittää jämäkuteita ja toisaalta käteviä pikkulahjoja, jotka voi jopa postittaa niin halutessaan.

Tein vielä pari tähteä lisää.



Ohje: Eilen tein: Tähtipannunalunen.
Kannattaa katsoa myös piparkakku-pannunalusen ohe.

Sitten tuli käteen vaaleansininen kude, joka ei sopinut mielestäni tähdeksi. Sävelsin niistä kukan malliset pannunaluset.


Kukkapannunalunen, iso

  1. 8 kjs, sulje renkaaksi ps:llä
  2. 3 kjs (=1 pylväs), 14 pylvästä renkaaseen. sulje kierros ps:llä
  3. 10 kjs , jätä 2 s väliin, 1 ks + 10 kjs, jätä 2 s väliin, 1 ks... sulje kierros ps:llä
  4. 14 ks jokaiseen kjs-lenkkiin. lopeta ps:llä ja päättele

Kukkapannunalunen, pienempi

  1. 10 kjs, sulje renkaaksi ps:llä
  2. 15 ks renkaaseen
  3. 8 kjs, jätä 2 s väliin, 1 ks, 8 kjs, jätä 2 s väliin, 1 ks, 8 kjs... sulje kierros ps:llä
  4. 10 ks jokaiseen kjs-lenkkiin

Kerrankin niin nopeita töitä että ehdin tekemään enemmän kuin keksimään saajia, eli pari jäi hätävaraksikin, kun taas tarvitsee jotain pientä annettavaa jollekin. :)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tuliaisiksi tähtiä


Ohje ja idea löytyi blogista Eilen tein.
Koukku 10
Materiaalina trikookude, menekki 150 g / kpl

Pitää vielä itsellekin moinen väkästää, kun nämä molemmat menee tuliaisiksi.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ompelukone sanoi surrur

Vapaapäivän kunniaksi ajattelin hieroa ystävyyttä ompelukoneen kanssa. Jostain syystä oli jo aamulla sellainen tervanjuontiolo edes nostaa koko vempelettä esiin, myöhemmin muistin kyllä miksi.

Aloitin varovasti: Keitin kahvit. Etsin kaavat. Join toisen kupin kahvia. Vaihdoin saumuriin mustat langat. Tiskasin. Leikkasin kankaan. Kävin kaupassa. Ompelin taskujen puolikkaat etu- ja takakappaleisiin. Kävin lukemassa muutamaa blogia. Harsin ja saumasin taskut ja sivusaumat. Söin ja keitin kahvia. Käänsin helman. Ihastelin ikkunasta auringon paistetta. Käänsin kuminauhakujan ja ompelin sen...


Hermot meinasi mennä vain kerran: kun lanka ei meinannut millään osua neuan silmään... 


Valmista tuli. Kankaasta tykkään yhä. Ryppykuosista puuvillaa tollasin läpikuultavilla kukilla. Ylemmässä kuvassa on värit oikein, alemmassahan tuo näyttää ihan harmaalta...  ei tässä oo kun yks vika. Tää malli sopii paljon paremmin työkaverille kuin mulle ja luultavasti näytän tuo päällä ihan kolmosia odottavalta elefantilta... :D

Hameen päälle otin käsittelyyn taas yhdet farkut, jotka kaipasivat lyhentämistä. Ja eikös sitten alkanut ongelmat...


Kertaakaan en ole housuja pitänyt ja nyt niissä on reikä!!! Tuurilla ne laivatkin seilaa, sanoi vanha kansa. Ja sillä samalla tuurillahan minäkin ompelen. Ei ole mitään käryä koneen säädöistä tms. Ja tässä se nyt sitten napsahti ja ommelta tuli oikein urakalla yhteen ja samaan kohtaan ja lahje kiinni koneen syövereissä. Sen irtiratkominen otti aikaa ilman taukoja luultavasti saman verran kuin hameen ompeluprosessi alusta loppuun, ja meinasi jo alkaa sauhu nousemaan.


Sain mä lopulta lahkeet lyhennettyä ja vähän reittäkin kavennettua. 

Ja vasta tässä vaiheessa mieleen palasi korjausta odottava kaitaliina... 


VALKOISET saumat.... Farkun lahkeiden rikkomisen ja korjaamisen JA saumurin langan vaihtamisen jälkeen EI tehnyt enää mieli alkaa samaan uudelleen ja karmakin tuntui jo olevan pielessä, joten siivosin koneen takaisin kaappiin ja tartuin koukkuun.... 

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kuviopintaa lyhdyksi

Vielä.... yksi... lyhty...


Eteenpäin menee tämäkin... Teenköhän ikinä itselleni?

Ohje on taasen joululahjaksi saamastani kirjasta, siksi en rustaile sitä tähän, kun ei ole millään muotoa omani tai minulla ei ole siihen mitään lisättävää.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Tervehdyksiä

Yritys oli tänäiltana tehdä muutamakin kortti, koska lähiaikoina on tarpeita sellaisille.

1. Rinkulakortti

Ensimmäiseen hain innoitusta Arjen iloja -blogista.


Minulla tosin ei ole Bigshottia eikä kymmeniä leikkureita, joten jouduin temuamaan rinkulani ihan perinteisellä ympyräviivotin-lyijykynä-sakset-yhdistelmällä...




...sillä seurauksella että todellakin on käsintehdyn jälki näissä (ja en välttämättä ole NÄIN käsintehdyn näköisen ystävä).


Sydänleikkurilla tein vielä sydämelle varjonkin...


Ja pihinä piti viimeinenkin rinkulan ylijäämä pala johonkin käyttää. :)

2. kiukulla valmiiksi -kortti

Toisen kortin innoittajaksi otin korttipohjan. Enkä minkä tahansa korttipohjan. Tämä on nimittäin ostettu aikaa ennen kuin oli keksittykään bigshotteja, ääriviivatarrojaa tai leimasinvärejä askartelukäyttöön. Aikaa ennen kuin oli ihan ok, että aikuinen ihminen käyttää kymppejä ellei satoja euroja vuodessa askartelemiseen. Aikaa ennen euroa itseasiassa.... Ja ennen kaikkea aikaa ennen kuin vihasin persikanväriä. (ja se kamala korttipohja jäi kuvaamatta ennen tekemistä)


Ajatus oli hieno: Leimasin mustalla kiekuroita ruskeaan kartonkiin ja yritin tehdä kullan värisellä päälle koholeimapulverilla hienon lehdykän. Välikuivatuksesta huolimatta näkymättömän pienet hippuset tarttuivat myös mustiin kiekuroihin ja tulos oli enemmän kuin suttuinen. Kuvassa näyttää jopa siedettävältä, livenä näytti siltä, kuin joku olisi räjähtänyt.

Plään B.


Kortin sisälle kullanvärinen leimakuva (kohopulverin käytön aloittamisen jälkeen nää näyttää aina mun silmään ihan pliisuilta...)


Ruusu näkyy reiästä ja päällekin piti sitten jotain kehitellä. Ei nyt mitenkään über-hienoa, mutta kai tuon jollekin kehtaa antaa. Reikäkortit ja persikanväri... siinä kyllä todellakin mulle haastetta kerrakseen.

Tämän tusaamisen jälkeen into lopahti. Optimistina jätin kuitenkin tarpeet leväälleen, josko viikonloppuna saisin aikaan pari puuttuvaa korttia vielä.