maanantai 4. marraskuuta 2013

Kohti suurta tuntematonta

Nyt se sitten tapahtui! Pääsin eilen opettelemaan maton kutomista!!! Jiihaa ja muutama muu inkkarihuuto ja tasajalkahyppely!

Muistelen että lapsena meidän vintillä oli kangaspuut. En vaan ikinä nähnyt niitä tositoimissa tai edes koottuna. Sen jälkeenkään ei mahdollisuutta avautunut. Omaan huusholliini en kuitenkaan ole juuri muuta koskaan hankkinut kuin puuvillamattoja, siis wanna-be-räsymattoja. Livahti tuossa pari vuotta sitten sekaan sentään yksi pörrömatto, mutta muuten olen pysynyt linjassani.

Mutta nyt! Pääsen! Kutomaan! Mattoni! itse!

Heti ensimmäisenä sain työkaverilta vinkin, että matonkuteissa pitää olla joukossa jotain venymätöntä. Ei siis kannata tehdä koko mattoa pelkästä trikookuteesta. Minäpä painelin sitten vaatehuoneen uumeniin tutkimaan lakanavarastojani. Kyllä, kai nuo ensimmäiseen kotiin hankitut, perin rakkaat mutta haalistuneet, lakanat voi jo pistää lihoiksi.



Kuteiden leikkaamisohjeita löytyi Loruloimelta. Koska itse ensimmäisenä palastelin lakanaa, se sujui ihan repimällä. Piti vaan muistaa pyöristää käännöskohta. Kokonainen lakana tai kaksi ei loppuen lopuksi kuitenkaan pitkälle riitä, joten lisäksi hankin trikookudetta ihan ostamalla.



Alkuun pääseminen sujui opastettuna mielestäni hyvin. Ensiksi harjoittelin aiemmin aloitetulla matolla ja sitten tehtiin "vaihto" ja aloitin ihan kokonaisen oman maton.



Vaikeinta tässä on sommittelu. Kun saat alun tehtyä, ei meinaa mielikuvitus riittää näkemään, miltä valmis matto näyttää. Mitä tähän jatkoksi?



Tummempaa tummansinistä? Ruskeaa? Kuinka paljon?



20 cm mattoa valmiina, mutta mitä siihen seuraavaksi????

Yöunet auttoivat! Aamulla oli raamit kirkkaana mielessä, pientä yksityiskohtaa pitää vielä miettiä ja sitten ei puutukaan kuin toteutus (ja aika). :)


7 kommenttia:

  1. Itse olen lapsena kutonut mattoja maalla. Se oli kivaa puuhaa :)

    VastaaPoista
  2. TAAS mä olen kateellinen!! :) Wau, varmasti hienoa päästä opettelemaan tuota.
    Ja arvaa muuten mitä? Matossa on mun ihmisvarasto-kodin värit, sinistä ja ruskeaa ;)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, kun joku on noin innostunut matonkutomisesta!
    Kivat värit matossasi :)

    VastaaPoista
  4. Heti alkoi tehdä mieli paukuttamaan mattoja! joskus pienenä olen tehnyt muutaman, mutta mielikuva jäänyt että hauskaa oli! Ihana blogi sinulla :)

    VastaaPoista
  5. Kivan näkönen alku. Kyllä se alkaa aukeaan, että mitä värejä haluaa. Suosittelen kuiten suunnitteleen koko maton väritystä kerralla, kun varsinkin pitempää on mun mielestä hankala hahmottaa pätkä kerrallaan puissa. :)

    VastaaPoista
  6. Ihana kommenttitulva!
    Ja kiitos eila vinkistä, koitin suunnitella väritystä etukäteen, mutta silti epävarmuus koitti kutomisen alettua. Nyt tuntuu erilaiselta suunnitella matto loppuun, kun sen on saanut aloitettua. :)
    Jospa tänäiltana ehtisin jatkamaan... jee jeee jeeeeee

    VastaaPoista
  7. Mun parhaimmat lapsuunmuistot liittyy kansalaisopistoon ja siihen kun äitin mukana sinne pääsin, minä leikkisin lattialla omiani äitin paukutellessa mattoa :)

    VastaaPoista