lauantai 10. elokuuta 2013

Kummittelee

Minä olen saanut kunnian tulla kummiksi. Toisen kerran itseasiassa samana keväänä/kesänä.

Pienet ihmiset, joita vauvoiksikin kutsutaan, ovat onneksi sen verran pieniä, että uskaltauduin jo kevättalvella aloittamaan peiton teon. Mini-ihmisen mitoilla siihen ei menisi 1,5 vuotta. 

Värien valinta oli vaikeaa ja väittäisin näin jälkeenpäin epäonnistuneeni. Kerillä väripinnat ovat keskenään samanveroisia, jos lankakin on samanmerkkistä, eikä meikäläinen vaan osaa ajatella loppuun asti, että miltä se sittenn valmiina näyttäisi. Tästä tuli nyt sitten varsinainen ilotulitus ja väri, jota piti tulla vähän (turkoosi) näkyy nyt ihan liian vahvana valmiissa peitossa. 


Peittoa kootessa kannattaa myös pitää ajatus koossa, ettei yhdistele paloja yhteen miten sattuu. Miten ratkaiset yllä olevan yhtälön? No purkamalla tietysti! 


Valmis peitto
  • 79,5 cm x 111 cm
  • 7 x 10 isoäidinneliötä, kussakin 7 raitaa, eli 8 kerrosta.
  • Tikutin laput koukulla nro 2, vaikka 2,5 olisi ollut parempi. 
  • Peiton kokonaispaino 760 g. 
  • Violettia lukuunottamatta kaikki ovat Nalle-lankaa. Muistelisin värikohtaisen menekin jotenkin seuraavanlaiseksi: Keltaista 2,5 kerää, vihreää 1,5 kerää, valkoista meni ehkä tasan kerän verran kun käytin vanhoja jämäkeriä pois ja turkoosia meni vajaa kerä.
  • Isoäidinneliön ohje esim. täältä



Tähän rusetti ympärille ja mars Ristiäisiin... 

Niin ja enhän minä ilman korttia mihinkään mene



Jännä nähdä, mikä tytölle nimeksi?



3 kommenttia:

  1. Vautsi, löytyipä kiva blogi seurattavien listalle! Mahtavia juttuja olet virkkaillut ja askarrellut! =)

    Tervetuloa piipahtamaan myös Villaa Sukissa-blogiini jos innostut =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi!
      Ilman lukijoita tuskin olisi blogia.
      Harmittavan vähälle jäänyt itsellä nyt muissa blogeissa vierailu, vuorokaudesta ovat loppuneet tunnit jo aikapäiviä sitten, eikä helpostusta ole näköpiirissä...

      Poista