lauantai 6. huhtikuuta 2013

Tutustumista fimomassaan...

Olipa kerran ilta, kun ei osannut tarttua mihinkään keskeneräiseen työhön. Olin itseasiassa varmaan todella kipee, koska virkkaaminen ei kiinnostanut yhtään, ei edes uuden työn aloittaminen. Google lauloi ja katselin kaikenlaista... Sitten se iski. Mun on pakko saada fimomassaa!

Jo halun kalvaessa epäilin, että noinkohan osaisin siitä mitään tehdä...

Heti seuraavana päivänä kävin paikallisessa askarteluliikkeessä ostamassa neljä pakettia fimomassaa ja ruokakaupasta vielä varta vasten pienen kaulimen vain tähän tarkoitukseen.



Tässä vaiheessa oli vielä usko kova että nyt syntyy ja paljon.

Havainto 1:

Fimo Classic on KOVAA. Optimistina ehkä minuutin vaivaamisen jälkeen aloin jo sotkemaan kahta väriä sekaisin saadakseni aikaan marmoripintaa. Virhe. Massan pitää olla todella pehmeää, että siitä tulee sitkeää ja se taas tarkoittaa piiiiiiiiiiiiiitkää pehmittelyä. Siinä kohtaa kun kuvittelet massan olevan tarpeeksi pehmeää, jatka vielä vähintään yhtä kauan vaivaamista ja lämmittelyä.






Havainto 2:

Massa värjää. Juuri ostamaani kaulimeen jäi ensimmäisestä massasta väriä ja seuraavaksi kaulittuun valkoiseen tuli heti väriä. Tämän ekan kokeilun jälkeen hioin kaulimeni ja öljysin sen, katotaan miten seuraavalla kerralla käy.



Havainto 3:

Kertaalleen pehmitetty massa kovettuu nopeasti. pehmitä siis se mitä tarvitset, koska saat kohta pehmittää uudestaan seuraavat tarpeet.




Kertaalleen saavutettu marmoripinta meni jo hukkaan kun samaa palaa pehmitti useita kertoja, siksi piti veivata uutta marmoripintaa....

Reiän päätin tehdä kuvioon vielä kun se on muotin sisällä, ettei se lirvahda johonkin uuteen muotoon rei'ityksessä.

Ensimmäinen kokeilu päättyi reilun kahden tunnin tusaamisen jälkeen (ja tähän päälle siis vielä puolen tunnin kovetusaika uunissa) ja tuloksena muutama vaivainen kuvio. Ajatuksia on kyllä vaikka kuinka, mutta ei kerralla jaksanut enempää...


Täss uunituoreet leipomukset, maistuis varmaan sullekin?





2 kommenttia:

  1. Mutta tosi sieviähän noista tuli! Hyvä, että kuvailit koko prosessin, koska muuten olisi saattanut iskeä innostus tännekin... Nyt ei ole pelkoa. :-D Minä haudoin laatikossa puolisen vuotta sellaista ilmakuivettuvaa askartelumassaa, en nyt muista nimeä. Sain viimein tehtyä siitä jonkinlaisen tarjottimentapaisen, muttei tullut yhtään noin hienoa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä, olen meinaa meinannut kokeilla myös noita massoja, mutten ole vielä ehtinyt. Säästit minut varmasti monelta turhautumiselta :)

    VastaaPoista