maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulupukin apuri taputtaa käsiään yhteen, hommat alkaa olla pulkassa


Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla, viime yönä saatiin viimeisetkin lahjat pakettiin ja kuusi koristeltua.

Joululahjaksi halusin virkkailla monenmoista. Kaikkea ei ehtinyt tänä vuonna toteuttaa, mutta jääpä tavoitteita myös vuodelle 2014. :)

Tämä ensimmäinen otti todella aikaa. Mitat kohteesta otin jo elokuulla. Langan löysin ehkä syyskuulla. Mallitilkut lahjoitin eteenpäin lokakuussa. Hammasta kiristellen raivasin aikaa projektille ja tämä valmistui lopulta vajaa viikkoa ennen jouluaattoa.


Marraskuun lopussa näytti vasta tältä ja vanne kiristi päätä


Olisin halunnut vielä kiertää koko liinan kiinteillä silmukoilla, mutta siihen ei aika riittänyt. 


Valmis liina on n. 152 cm pitkä, 32 cm leveä. 
Painoa 177 gr.
Koukku 1,5
Lanka: Eiran tukun Maxi
Ohje Mary Oljelta



Kummityttöjen äidit saivat joulukukan sijaan lyhdyt. Näiden malli oli viime vuonna pukin tuomasta virkkauskirjasta.


Ja murusen siskokin sai oman lyhtynsä joulupakettiin


Nyt on hyvä hetki hellittää, tekemättä on enää ruoka. Toimeen siis, ilman stressin häivää!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Salainen virkkausystävä 2013

Osallistuin syksyn 2013 aikana Salainen virkkausystävä -rinkiin.



Erityiskiitos koko ringistä kuuluu "emännälle", joka jaksoi kitiseviä rinkiläisiä ja ehti seurata tilannetta oman arkensa ohella. Suurkiitos!

Ringin ideana oli lähettää paketteja kerran kuussa paljastamatta itseään. Vastavuoroisesti vastaanotit kerran kuussa paketin joltakin tuntemattomalta. Saamani paketit esittelinkin, kuten säännöissä sanottiin, aina ne saatuani. Se oli mukava keino päästä kiittämään tuntematonta, ja kiittämistä paketeissa piisasikin!

En kuitenkaan älynnyt kuvata kokonaan omia lähetyksiäni, ja se nyt vähän harmittaa. Oma salainen ystäväni kun ei julkaissut kuvia kaikista lähettämistäni paketeista ja niin ollen voin vain päätellä, että joko ne eivät kaikki menneet koskaan perille tai sitten ne olivat niin mälsiä, ettei saaja keksinyt niistä hyvää sanaa.

Yhtä paljon, ellei enemmän, harmittaa emäntämme puolesta. Kaikille ei yksinkertaisesti sopinut näinkään pitkäjänteinen asia, kuin 4 kuukauden aikana 4 paketin kokoaminen ja lähettäminen. Osa siis laistoi sopimuksesta ja vastaanotto oli kaikenkirjava. Eniten ihmettelen sitä itsekkyyttä, jonka tämä paljasti: rinkiläiset meinasivat laittaa koston kierteen liikkeelle ja rankaista omaa salaista ystäväänsä paketittomuudella, koska eivät ITSE saaneet. 2000-luku ja sivistysvaltio... ja ihmiset edelleen yhtä pieniä ja pikkumaisia kuin aina vuosisatojen ajan.

Kiitos vielä kerran Mia! 

Otin onneksi kuvat edes osasta pakettien sisällöstä: niistä itse tehdyistä.

Lokakuun paketissa lähti salaiselle ystävälle virkattu kori karkin kera:




Marraskuun paketissa lähti korin kaveriksi pieni liina:



Joulukuun paketissa posti kuljetti ystävälleni lumihiutaleita ja liinan, jotka olivat jo aikaisempaa tuotantoa:
- liina
- lumihiutaleet

Rinkiin osallistuminen oli tarkoitettu syksyn piristykseksi, niin itselle kuin muille. Lahjojen saaminen on aina mukavaa, kuten yleensä antaminenkin (Jos siitä nyt jäikin vähän paha maku suuhun, kun joutui emännältä kyselemään paketin perille menosta moneen kertaan).

Tällaiseen syksyversioon olisi pitänyt ymmärtää olla osallistumatta. Meinasi tulla stressi, kun samaan aikaan työn alla oli suuritöisempi joululahja. Aika on kuitenkin aina rajallista, ja jo joululahjan tekeminen venyi useammalle kuukaudelle.

Vaikka nyt kevääksi alkoi uusi rinki, päätin jättää osallistumatta. Toivon kaikille muille siihen osallistuville yhtä hyvää tuuria salaisen ystävän kanssa, joka lähetti minulle mitä ihanimpia ja osuvimpia lahjoja. Henkilöllisyys on vielä paljastumatta, koska viimeinen paketti on jäänyt johonkin jouluruuhkaan. Laiskemmille totean: Älä osallistu. Aiheutat pahaa mieltä monelle. Ja vaikka saisi paketit ajallaan postiin, ei se riitä. Kuvan julkaiseminen sovitulla tavalla on yhtä tärkeää, jotta salainen ystävänne tietää sen tulleen edes perille.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tuskaisia pakettikortteja

Joulustressi tulla jolkottaa.

En löytänyt ensin mistään viime vuotisia pakettikortteja. Enkä todellakaan muistanut millaisen läjän niitä teinkään...

Ensimmäiset tein jo LOKAKUUSSA

Lisää ahkeroin marraskuussa

ja jatkoin vielä joulukuussa

Kuvittelin siis jopa käyttäneeni kaikki ja ajattelin ahkeroida tänä vuonna tarvittavan korttimäärän.



Ei sujunut.


Pyörittelin kartongin palasia, koristeita, leimasimia, ääriviivatarroja... ei ollut oikea päivä.




Vain nämä tähdenlentokortit miellyttivät silmää, joskaan kamera ei niistä tykännyt. :)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Muistithan postittaa joulukortit! Joulukortit 2013, osa 2.

Muistithan lähettää kortit ajoissa? Olen pahoillani, etten ehtinyt postaukseni kanssa hyvissä ajoin muistuttelemaan!



Tänä syksynä olen myöhästynyt melkein kaikesta. Tai siis entisen ennakoinnin sijaan ehtinyt nipin napin viime tipassa. Myös joulukorttien viimeinen postituspäivä meni jo. Talkoilimme työkaverin kanssa ja ehdimme juuri ja juuri ajoissa ja muistamiset ovat jo postin kuljetettavissa.

Jo aikaisemmin julkaisin joulukorttimallin, jota tehtailin niin paljon kuin harmaita korttipohjia piisasi. Sitten jatkoin ruskealla...




Mutta enhän mä voinut vielä siihen lopettaa.


Paluu juurille.
Uusavuttoman joulukortti, kaikki palat valmiita jostain askartelusetistä.


Tutustumista kohoväriin


Kesällä hankitun lävistäjän kokeilua


Uusien ääriviivatarrojen testailua


Uusien ideoiden etsimistä


Haaranastojen maailma avautui 


ja koukutti. 


Haaranastojen maailmaan en ole ennen päässyt. En ole keksinyt millä saisin aikaan niitä varten reiän ilman väkivaltaa. Syksyisellä työmatkalla pääsin poikkeamaan Sinelliin ja sieltä löysin helpotuksen tuskaani: 


Vasaralla naputtelin tällaisella reiät haaranastoille ja tulivat siihen mihin halusin. Lävistäjällä kohdistaminen on jonniinverran hankalampaa, eikä keskemmälle paperia sillä voi tehdä mitään.

Vieläkö jaksaisi pakettikortteja vääntää?



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pannukakku mallia Creme Caramel

Paahtovanukkaita ja sen sukulaisia on monenmoisia... on Creme Brûle, Paahtovanukas, Pannacotta ja sitten tämä Creme Caramel. Joku on tarkempi näistä jutuista, mulle ne on kaikki jonkin sortin paahtovanukkaita, eikä mua kiinnostaa kuuluuko kunnia mistäkin versiosta Ranskaan, Italiaan, Espanjaan vai Meksikoon. Pääasia, että maistuvat.

Tästä P-I-T-I tulla postaus, jossa kerrotaan, kuinka tehdään herkullinen juhlajälkiruoka. Mutta tavoilleni uskollisena en voinut tehdä sellaista, vaan minun pitää kertoa teille, kuinka EI kannata tehdä.

1. Etsi hyvä resepti

Tässä piti olla ohjekin. Lopputulos ei kuitenkaan ollut hyvä, joten ette saa ohjettakaan. Etsikää itse parempi :)

2. Paahda sokeriliemi

Mittaa kattilaan ohjeen mukainen määrä sokeria ja vettä. Keitä muutama minuutti. Kun sokeri alkaa muuttaa väriään, ota se pois liedeltä ja kaada liemi suoraan vuokaan ja kierittele se ympäri vuuan pohjaa.
  • Älä käytä muovikauhaa! Se sulaa, koska sula sokeri on KUUMAA
  • Kun sokeri alkaa hieman saamaan väriä, ota kattila heti pois hellalta, koska sokeri tummuu sen jälkeen ihan silmissä ja maistuu pian vain palaneelta. 
  • Kaada sulanut ja väriä saanut sokeriliemi HETI, koska ne myös jähmettyy nopeasti. 
Minä siis todella sulatin muovikauhan ja sitä ihmetellessäni poltin sokerin kattilan pohjaan... 
Kun sulatin toista sokerilientä, en enää uskaltanut odottaa tarpeeksi kauan, vaan hätäilin ja liemi jäi liiankin vaaleaksi... Lisäksi kun kaadoin sen vuuan pohjalle, en mielestäni edes hidastellut, mutta se jähmettyi liki välittömästi eikä sen levittäminen vuokaan onnistunut. 


3. Keitä maito-kermaseos

Valmistaudu ensin seuraavaan vaiheeseen:
  • Ota vatkain valmiiksi. 
  • Riko vatkauskulhoon valmiiksi kanamunat. 
  • Laita myös rengasvuoka valmiiksi isompaan laakeaan vuokaan, johon mahtuu rengasvuoka ja vettäkin sen puoleen väliin saakka.  
  • Keitä vettä valmiiksi.  
Mitta kattilaan maito, kerma, sokeri ja heitä sekaan vaniljatanko.

Keitä maito-kermaseosta kiehumispisteeseen saakka. Nyppäse vaniljatanko pois tai siivilöi koko liemi seuraavassa vaiheessa: Riko munien rakenne vatkaimella. Jatka vatkaamista ja kaada maito-kermaseos ohuena liruna munien joukkoon koko ajan vatkaten.

Itse en varmistanut etukäteen, että olisiko edes olemassa sellaista vuokaa, mihin rengasvuokani mahtuisi ja sen ympärille vielä vettä runsaasti. Niinpä tein uunipellillä. Sekin ehkä yksi osasyy tähän totaaliseen fiaskoon. 

4. Viimeistä piirtoa vaille

Kaada vatkattu seos rengasvuokaan. Kaada HETI kuuma vesi vuuan liepeille (tai ehkä jo etukäteen... hmmm). Nosta vuuat uuniin. 150 astetta (kiertoilmalla, tavallisella uunilla kaiketi 175) ja paista tunti. 

Minä sitten unohdin keittää veden ja vaikka sen veden keittimellä äkkiä suhautinkin, ehti rengasvuan raoista valua arvokasta vanukasta hemmettiin ennekuin sain kuuman veden vuuan reunoille. Ideana siis kaiketi, että se kiehuva vesi jähmettää vanukkaassa olevan munan heti niin ettei se valahda ulos vuuastaan. 

5. Jäähdytä ja nauti. 

Jäähdytä paahtovanukas kunnolla, esim. yön yli. Kumoa se vuuasta vasta tarjoiltaessa. Nauti.

Minä en voinut nauttia. Tämä maistui munakkaalta. Ja vaahtoa tuli vatkatessa rengasvuuan täydeltä, valmista tuotosta vaivaiset pari senttiä. Onneksi vieraat toivat yllätykseksi itse kakun, pelastivat tilanteen. 

Ja saatiin me hyvät naurut tuosta kauhasta. :)




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukortteja 2013

NYT olen todella myöhässä liikkeellä! Yleensä olen joulukortit saanut valmiiksi lokakuulla, tai ainakin marraskuun alussa. Nyt alkaa viimeinen postituspäiväkin jo kolkutella ikävästi ja minä vasta aloittelen...



Tänä vuonna ainakin osa ystävistä ja sukulaisista saa tällaisen kortin.

Mistä kortti muodostuu?

  • Harmaa korttipohja
  • Mustalla leimasinmusteella leimattu tausta täyteen isoja ja koristeellisia lumihiutaleita
  • Päälle leimattu hopealla leimasinmusteella pienempiä lumihiutaleita
  • Päälle musta pahvikaistale, johon on kohopulverijauheella tehty Hyvän joulun toivotus.
    (Kohopulverin käytöstä ohje esim. täällä)


perjantai 29. marraskuuta 2013

Salainen virkkausystävä 3/2013

Nyt pääsin taas käyttämään konetta, jossa voi kirjoittaa. Omaa uutta en ole vielä hankkinut...

Salainen virkkausystäväni lähetti minulle marraskuussa jymy-yllätyksen!
Olin juuri saanut vanhaan postaukseeni kommenttina suosituksen uudesta kirjasta: Caitlin Sainio - 100 virkattua lumihiutaletta. Hiljaa mielessäni olin jo päättänyt kyseisen kirjan ostaa.

Samana päivänä avasin salaisen ystäväni paketin. Ja siellä se on! Juuri samainen kirja.



Kyllä tälle tytölle tuli joulu tänä vuonna etuajassa!

Kiitos SVY:ni!


(Pahoittelen kuvan surkeaa laatua, sillä otin kuvan kiireessä puhelimella)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kuinka ympyrästä tuli tähti - itse muokattu ohje


Tämän yksittäisen pitsirinkulan ohjetta pyydettiin jo kauan sitten. Ohjeen toimitus kesti valitettavan pitkään! En muistanut, mistä ohje oli, ja tyhjästä en osannut aloittaa, koska lahjoitin kyseiset rinkulat jo pois. Välillä jo unohdin ohjetta etsiä, kunnes löysin Mary Oljen kirjan muiden ohjeiden alta ja sieltähän se ohje löytyi! Visbyn pyörylä.



Alkuperäisessä ohjeessa tämä oli kukka, jossa oli runsaasti nirkkoja. Minä vihaan nirkkoja, niistä tulee lähes aina epäsiistejä. Ei sovi minun tasaisuuden tavoitteluun.



Tässä oma variaationi siitä:

Virkkaa 10 ketjusilmukkaa (kjs) ja sulje renkaaksi piilosilmukalla (ps)

1. kerros
Virkkaa 3 kjs ja sen jälkeen 23 pylvästä renkaaseen = 24 pylvästä
2. kerros
Virkkaa 3 kjs ja pylväs (p) aloitusketjun juureen = kaksi pylvästä samaan silmukkaan. Virkkaa 3 kjs, jätä kaksi pylvästä väliin ja virkkaa taas 2 p samaan silmukkaan, 3 kjs, jätä 2 silmukkaa väliin... Sulje kerros ps:lla.
3. kerros
3 kjs + p aloitusketjun juureen = 2 pylvästä samaan silmukkaan. Virkkaa 1 kjs ja taas 2 pylvästä seuraavaan silmukkaan. väliin 3 kjs, ja taas seuraavaan pylväseen 2 p, väliin 1 kjs, seuraavaan pylvääseen 2 p ja pitempään väliin 3 kjs... sulje kierros ps:llä
4. kerros
2 p ensimmäiseen pylvääseen, 1 p toiseen pylvääseen, 2 kjs, 1 p seuraavaan pylvääseen ja 2 p seuraavaan pylvääseen. Pitkään väliin 3 kjs. 2p + 1 kjs + 2 p, 3kjs... sulje kierros ps:llä
5. kerros
4 kjs, 2 pitkää pylvästä (2 langankiertoa, lyhenne: pp) seuraavaan silmukkaan, 1 pp seuraavaan silmukkaan = 1pp, 2pp, 1 pp. Väliin 5 kjs ja taas 1 pp, 2 pp, 1 pp. Väliin 4 kjs ja taas 1pp, 2 pp, 2 pp + 5 kjs + 1 pp, 2 pp, 1 pp... Sulje kierros ps:llä.
6. kerros
Siirry piilosilmukoilla 4 ketjusilmukan ketjun keskelle.
Tee seuraavaan 5 kjs:n kaareen:
1 pitkä pylväs (pp, kaksi langankiertoa), 1 kjs, 1 pp, 1 kjs, 1 pp, 2 kjs, triplapylväs (ppp, kolme langankieroa), 3 kjs, nelospylväs (pppp, neljä langankieroa), 3 kjs, ppp, 2 kjs, pp, 1 kjs, pp, 1 kjs, pp
= yhteensä 9 pylvästä, joista keskimmäinen on tosi pitkä, sen vierellä keskipitkät ja reunoilla 3 normaalia pitkää pylvästä. 
Tee seuraavaan 4 kjs:n lenkkiin kiinteä silmukka ja suoraan seuraavaan lenkkiin taas pylväsryhmä.
Sulje kierros ps:llä, katkaise lanka ja päättele.


Ja sitten pakollinen itkuvirsi.
Jos ohjeen etsiminenkin tuotti hankaluuksia, niin tuotti tämän postauksen tekeminenkin. Oma koneeni on sanomassa lopullisesti työehtosopimusta irti. Mokomakin nättinokka! Kone itsessään on kohta kolmevuotias. Kaadoin siihen heti kuukauden vanhana kupillisen kahvia. Kuin ihmeen kaupalla sain sen kuivateltua, taistelustappiona menetin vain nuolinäppäimet. Tähän asti kone on kiukutellut silloin tällöin kostealla kelillä ja kärsinyt haamukivuista: irtirevitty nuolinäppäin on muka koko ajan pohjassa. Nyt haamukivut ovat pahentuneet, veteraanilla on jatkuvia kipuja ja kohdistin liikkuu JOKAISEN merkin jälkeen sivun alkuun tai vähintään yhtä riviä ylemmäs. Kirjoittaminen on siis sanalla sanoen H-I-D-A-S-T-A.

Postaus on nyt sitten lopulta valmis, kirjoitettu kolmella koneella ja todella antaumuksella. Veikkaanpa, että postausten tulo on nyt hetken jäissä, kunnes saan hankittua itselleni nuoren ja virkeän sotaratsun. Veteraani saa siirtyä eläkkeelle.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Villa Variksenmarja kuittaa rekrytointiprosessin ajaksi.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kohti suurta tuntematonta

Nyt se sitten tapahtui! Pääsin eilen opettelemaan maton kutomista!!! Jiihaa ja muutama muu inkkarihuuto ja tasajalkahyppely!

Muistelen että lapsena meidän vintillä oli kangaspuut. En vaan ikinä nähnyt niitä tositoimissa tai edes koottuna. Sen jälkeenkään ei mahdollisuutta avautunut. Omaan huusholliini en kuitenkaan ole juuri muuta koskaan hankkinut kuin puuvillamattoja, siis wanna-be-räsymattoja. Livahti tuossa pari vuotta sitten sekaan sentään yksi pörrömatto, mutta muuten olen pysynyt linjassani.

Mutta nyt! Pääsen! Kutomaan! Mattoni! itse!

Heti ensimmäisenä sain työkaverilta vinkin, että matonkuteissa pitää olla joukossa jotain venymätöntä. Ei siis kannata tehdä koko mattoa pelkästä trikookuteesta. Minäpä painelin sitten vaatehuoneen uumeniin tutkimaan lakanavarastojani. Kyllä, kai nuo ensimmäiseen kotiin hankitut, perin rakkaat mutta haalistuneet, lakanat voi jo pistää lihoiksi.



Kuteiden leikkaamisohjeita löytyi Loruloimelta. Koska itse ensimmäisenä palastelin lakanaa, se sujui ihan repimällä. Piti vaan muistaa pyöristää käännöskohta. Kokonainen lakana tai kaksi ei loppuen lopuksi kuitenkaan pitkälle riitä, joten lisäksi hankin trikookudetta ihan ostamalla.



Alkuun pääseminen sujui opastettuna mielestäni hyvin. Ensiksi harjoittelin aiemmin aloitetulla matolla ja sitten tehtiin "vaihto" ja aloitin ihan kokonaisen oman maton.



Vaikeinta tässä on sommittelu. Kun saat alun tehtyä, ei meinaa mielikuvitus riittää näkemään, miltä valmis matto näyttää. Mitä tähän jatkoksi?



Tummempaa tummansinistä? Ruskeaa? Kuinka paljon?



20 cm mattoa valmiina, mutta mitä siihen seuraavaksi????

Yöunet auttoivat! Aamulla oli raamit kirkkaana mielessä, pientä yksityiskohtaa pitää vielä miettiä ja sitten ei puutukaan kuin toteutus (ja aika). :)


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pitsirinkuloita

Olen taas kaiken lomassa tehnyt läjän pitsirinkuloita, jotka on kuitekin monikäyttöisiä

  • koristeeksi kassiin / takin helmaan 
  • koristeeksi lahjapakettiin / korttiin
  • koristeeksi kattaukseen
  • roikkumaan ikkunakoristeeksi / kuusen koristeeksi
  • ... vain mielikuvitus lienee rajana


En enää muista, mistä kaikkialta näitä ohjeita napsin, osa ihan omasta päästä. Mutta jos etsit itse ohjetta, niin katso vaikka pitsiliinojen mallia, joista voit tehdä vain keskustan ja jättää lisäkerrokset tekemättä. Ja onhan vanhanliiton päiväpeitto-ohjeet pääasiassa jonkinlaisista rinkuloista muodostuvia, että niitä voi  myös tiirailla "sillä silmällä"

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lyhty? Eiii... Taulu? Eiii... Kassi!

Aikanaan ruutuvirkkauksen yhteydessä heräsi ajatus toisenlaisesta lasilyhdystä.


Se on niinkuin Minni Hiiri? (tää kuva näytti ihan hyvältä kameran esikatselussa)


Joulupukki toi viime vuonna virkkuukirjan, jossa oli lehden ohje ja erilaisia kukkiakin. 


Mites nää sais yhteen?


ketjuksi nää menee ihan helposti


Sitten piti jo ottaa nuppineulat avuksi ja suunnitella, sohvasta tuli hetkeksi neulatyyny.


Eihän nämä nyt irrallaan voi lerpattaa... Siis yhdyslenkkejä tarvitaan.


Yllättävän vaikeeta tehdä noita "yhdyslenkkejä"


Sitten mallailemaan purkin päälle... Nöyyyyy... se on liian levee. 

Mietin tovin, kaksi, jopa useamman, että mitä tästä sitten tekis. Venyttelin ja vanuttelin ja huomasin, ettei se ole edes säännöllinen. Tauluakin tästä suunnittelin, mutta idea ei ollut ilmeisesti tarpeeksi hyvä, koska en mitenkään päässyt koskaan puusta pitkälle sen toteuttamisessa. 

Työ vanui keskentekoisena ja sisko näki sen käydessään ja keksi heti käyttöä sille. Ei surettanut antaa pois tekelettä.

Siitä kehkeytyi sitten kaiken suunnittelun jälkeen kassi!



Lisää siskoni kätten töitä voi ihailla blogista Omat jutut

Kiitos sisko projektin loppuun saattamisesta!!!


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Salainen virkkausystävä 2/2013


Salainen virkkausystäväni muisti minua paketilla. Vasta perjantaina oli pakettien viimeinen postituspäivä ja en uskonut vielä pakettia saavani. Itseasiassa olin pois kotoa viikonlopun ja tänään palatessa kirje törrötti postiluukussa. Joku ikävä naapuri olisi sen sieltä onkinut ulos viikonlopun aikana, onneksi asun rauhallisessa talossa ja puketti odotti minua ja roikkui yläilmoissa mahastaan. 

Mutta mikä paketti!!! Taas oli nähty vaivaa pakkaamisen kanssa. Koitin tiirailla, onko kuoren kuva piirretty ja taidokkaasti itse väritetty vai tulostettu. Todellinen taiteilija on kyllä salaisena virkkausystävänäni ja silmää on! 

Salainen virkkausystävä neuloi minulle sukat ja ai että kuinka väri osuikin oikeaan!!! Ja ei huolta, sopivat ovat. Jos _ihan vähän_ on varpaan kärjessä ylimääräistä, niin se ei haittaa yhtään! Ja varret olivat NIIIIN kauniit! Lisää huutomerkkejä!

Virkkauslehtikin oli nappi, melkein ostin sen jo itse, mutta jätin kauppaan, onneksi. Kunhan saan pari projektia alta, tuosta lehdestä löytyy kyllä tekemistä taas. 

Englanninlakun näköinen saippua lähtee tästä kohtsillään kainalossani saunomaan, kiitos suunnattomasti Salainen virkkausystäväni! Olen todella iloinen saamisistani. 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Onnea vanhenemisen johdosta - Kortti miehelle

Kortteja on viime aikoina tullut tehtyä liian usein kiireessä, liian lähellä olevaan tarpeeseen. Niin ehkä nytkin, mutta pitkästä aikaa keksin jotain erilaista, edes vähän, enkä toistanut vanhaa kaavaa, kokonaan.


Korttipohjaan kuviopaperista tausta, päälle lehtisolukko.


Kortin taitteeseen viilto


Viillosta satiininauha läpi


Nauha kortin kannen ympärille, kuin perinteisessä lahjapaketissa


Ja kulmaan numerot ääriviivatarroilla


Sisälle myös jotain silmänruokaa, ääriviivatarra ruskeaan pahviin ja leikkaamalla irti


Onnentoivotukset ja ruskalehti lokakuisille merkkipäiville...