sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Vanhanliiton virkkausta

Systeri sanoi kaipaavansa käsitöihinsä virkattuja pitsikappaleita, sellaisia yksittäisiä ruutuja/pyörylöitä jne, ei siis mitään sängynpeittoa tahi liinankaan kokoista, vaan pieniä kappaleita. Minä otin tämän vienon pyynnön ihastuksella vastaan! Ajattele nyt, ei tarvitse tehdä yhden ja samannäköistä ruutua kymmenittäin tai jopa sadoittain ja vielä koota siitä jotain valmista, senkun puksuttelet erilaisia pitsin pätkiä liukuhihnalta miettimättä sopiiko ne edes yhteen. jeeeee!

Haasteellisempaa tästä teki siskon antama lankakerä. Tosiaan, pääasiassa olen lyhyen virkkaushistoriani ajan käyttänyt joko matonkuteita ja koukkua 10, tai vaihtoehtoisesti nalle-lankaa (tai vastaavaa) ja koukkua 2,5. Nyt tuli eteen kerä, joka vaati pienen koukun. 1,5:lla sain siitä sitten pienen harjoittelun jälkeen jotain aikaiseksikin.

Toim. huom! Nämä EI ole prässättyjä / kuosiinsa laitettuja vai miten ne alan harjaantuneet harrastajat sitä viimeistelyä kutsuu?

Kuningatar Annan tähti, vaatii ehdottomasti "muotoilua"

Satakuntalainen pyörylä

Tudorin ruusu

Ruutumalli lehdestä Kauneimmat käsityöt / Ruutu- & Palavirkkaus 2012

Villiä virkkausta, malli 101

Villiä virkkausta, malli 13

Ostin jo isoäidinneliöpeiton ja kaikkien ihanien blogien innoittamana ihan oman virkkauskirjan kesällä.
Siitä olen hakenut inspiraatiota monet kerrat, vaikka mitään mallia en tätä ennen tehnyt sieltä.

Jo kannesta näkee, mitä kaikkea ihanaa kirja on syönyt. Yhteensä 144 erilaista ruutumallia

Ohjeet on hyvät, selkeät ja tähän asti olleet ihan oikeinkin.

Yksi ruutumalli oli tosiaan tuosta Kauneimpien käsitöiden teemanumerosta, ja ohje vilisi virheitä. Tarkempi kuva valmiista työstä tai ohjekuva olisi ollut kovasti avuksi sanallisen ohjeen kanssa takellellessa. Ei ole ohjeiden kirjoittaminen jokanaisen laji, toden totta!

Nuo komeimmat mallit (nimeltään ja ulkonäöltäänkin) on sitten oikein klassikkoteoksesta:

Äiti lainasi minulle mummovainaan vanhaa opusta, vuodelta 1969. Ohjeet ovat todella ylimalkaiset, eivät sovellu vasta-alakajille, mutta riitti silti minulle. Olivat ainakin oikein, siinä mielessä, ettei turhan tarkkaan kerrottu mihin ne pylväät pitää istuttaa ja miten kierros aloitetaan. Minun ADHD:lle tällainen sopii, saa vähän soveltaa, purkaa ja sählätä eikä silti voi kuin syyttää itseään. :)

Mä tykkäsin uudesta tuttavuudesta (sekä kirjoista että pienestä koukusta). Saatan jatkaa tätä lajia vielä joku päivä...

Nyt pitäisi enää saada hyvät vinkit siitä, miten nämä pistetään muotoonsa??? Kuka tietää?
Oma ajatus oli laittaa styroksilevyyn kiinni nuppineuloin ja kostuttaa "sumupullolla". Miten sinä olet tämän vaiheen tehnyt???

lauantai 22. syyskuuta 2012

Mä tein sen!

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua! Piiiiiitkäään tekemäni isoäidinneliöpeitto on valmis! Minä kun luulin, etten ikuna skikuna saa mitään isotöistä loppuun asti! Olin siitä varma jopa! Ja sisullahan tämä loppuun vedettiinkin, sillä samannäköisten isoäidinneliöiden virkkaaminen alkoi tökkiä aika tehokkaasti viimeistään joulun pyhinä. Välillä olenkin pitänyt peitto-vapaita kuukausia, etten ole työhön koskenutkaan. Mutta tässä hiljan se alkoi huudella minulle ja ruoski omatuntoani. Valmiiksi sen siis sai minun typerä tunnollisuuteni ja perisuomalainen sisu, ei niinkään luovuuden innokkuus.



Mikä: Isoäidinneliöistä tehty päiväpeitto / torkkuviltti
Koko: 13 x 19 isoäidinneliötä = 247 lappua
Mitat: noin 135 cm x 205 cm (mistähän mä eilen illalla keksin vähentää puoli metriä pituudesta, korjattu)
Lanka: Novitan Nallea + Gjestalin Maijaa
Langan menekki:   2 kg 150 g
Työstämisaika: 1 vuosi, 5 kk langan ostamisesta tähän päivään

Isoäidinneliöstä ohjeita taitaa olla netti pullollaan, on kuvallista, videota ja piirrettyäkin. Siksi en sitä nyt tähän rustaa.

Virkkasin jokaisen isäidinneliön ympäri kerran kiinteillä silmukoilla (kyllä, niin kuuluukin, mutta ensimmäisistä lapuistani sellainen reuna puuttui..)

Yhdistelin laput langalla ja neulalla siten että pistin oikeat puolet vastakkain ja venyttelin todellisuudessa vähän erikokoiset laput samankokoisiksi (käsiala ei pysynyt samana koko puoltatoista vuotta) ja sitten pistelin takaa eteen -pistoilla silmukkaparin kerrallaan takareunoista yhteen. Mä en oikein tykästynyt siihen virkkaamalla oikealta puolelta yhdistämiseen, kun siitä syntyy kaikilla tavoilla selvä sauma. Me not like it. Nurjalta puolelta taas virkkaamalla yhdistäminen ei onnistunut.

Jos olet aikaisemmin lukenut tilitykseni neulepuseroista, tiedät kuinka suurena saavutksena pidän tämän koko luokan käsityötä. Nyt tohdin sanoa, että tehkää perässä (juu super-käsityöhullut tekee tällainen nikottelematta parissa kuukaudessa, mutta keskivertosukan kuluttajia tässä nyt haastankin)!!!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lääkintää

Viikonloppu ei mennyt ihan kaikessa käsikirjoituksen mukaan. Piti muka olla aikaansaapa viikonloppu ihan omassa yksinäisyydessään. Ompelukoneen ulkoiluttaminen vaihtui kuitenkin apteekkireissuun ja sekin oli aikamoinen saavutus.



Tuosta parin sadan metrin pituisesta matkasta hieman toettuani (tai kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa) jaksoin jo tarttua parsinneulaan.


Aikaisemmin olin jo koonnut tässäkin koossa olleen osan. Aloin yhdistellä lisää virkkaamiani lappuja ja niitä ennen virkkaamaani mustaa reunusta yhteen. Tässä vaiheessa alkoi tuntua huonolta idealta. Mutta oli melko myöhästä muuttaa suunnitelmia kun 40 täysmustaa isoäidinneliötä odotti yhteistä saumaa.


Lähikuvasta taas alkuperäinen ideani jotenkin vielä tulee esiin, näyttää muka paremmalta.

No niin tai näin, se musta reuna tuohon tulee ja pääsenpähän helpommalla muutenkin: tuohon suunnittelemani koristereuna nyt ei erottuisi mihinkään, joten voin jättää sen surutta tekemättä. :)

torstai 13. syyskuuta 2012

Saavutuksia

Tänään on saavutusten päivä!

Tänään maltoin jättää virkkuukoukun rauhaan ja sain siivottua koko valtavan lukaalini. Jei! Villivillakoiralauma olikin jo kovaa vauhtia kotiutumassa tänne ja isoimmat puri aamuisin jalkaan, ihan kuin en olisi tarpeeksi kiukkuinen heti herättyäni muutenkin.

Toinen saavutus on jo muutaman viikon vanha. Sain kuin sainkin vihdoin haaveilemani ikkunan pokan kirpputrilta. Hintaakin tuli huimat 5 euroa, meinasi ihan pyörryttää kun sen maksoi.


Kolmas saavutus onkin teidän tekemänne. Blogissani meni 10 000 vierailun raja rikki! Wowwowwowwow! Enpä tuota ajatellut edes tänä vuonna rikkoa, mutta niin se napsahti. Kiitos siis teille jokaiselle yhdessä ja erikseen, ihan jokaiselle, joka on käynyt tätä blogia lukemassa, tai vaikka vaan vilkaisemassa.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kaaosta kurittamassa - Koppa matonkuteesta

Ennenkuin itse vielä harrastin bloggaamista, etsin blogeista ideoita JA ohjeita niiden toteuttamiseen. Hyvin harvassa blogissa kirjoittaja jaksaa ohjeita rustailla, esittelee vaan omien kättensä töitä. Ehkäpä jopa siitä suivaantuneena aloitin oman blogini sillä johtoajatuksella, että mitä ikinä teenkin, minä jaksan ohjeetkin kirjoittaa. Tämä on nyt päässyt vähän unohtumaan. Tai ehkä olen vaan tehnyt niin paljon toisten ohjeilla ja aina vähän soveltaen, ettei ole edes tarvinnut ohjeita kirjoittaa. Muistutan tässä siis lähinnä itselleni: Ei ole liian yksinkertaista tekelettä ohjeiden kirjoittamiseen, koska aina jossain on joku, joka vasta aloittelee ja on hiljaa iloinen löytämästään ohjeesta.

Olen koko kesän halunnut tehdä kopan matonkuteesta, ehkä jopa kaksi. Vessani on nimittäin vallannut kaikenmaailman purnukat ja pussukat ja tuntuu, että ne leviävät ja sikiävät kuin kanit konsanaan. Tai vertaisiko niitä influenssaan, joka leviää hylly hyllyltä eteenpäin? No tätä kaaosta hillitäkseni tartuin siis koukkuun ja kuteeseen. Hyllykkö, jolle koppaa suunnittelin, on suorakaiteen muotoinen, joten sellainen pitää kopastakin tehdä. Piti ottaa aloitus pari kertaa uusiksi, että sain aikaiseksi suorakaiteenmuotoisen aloituksen. :)

Neliökoppa matonkuteesta

1. kerros: Virkkaa 6 ketjusilmukkaa (= 6 kjs) ja sulje renkaaksi piilosilmukalla (ps)
2. kerros: Virkkaa 12 kiinteää silmukkaa (=12 ks) renkaaseen. 



3. kerros:
1 kjs, 2 ks yhteen edellisen kierroksen silmukkaan (=2 ks samaan), 2 ks normaalisti, 3 ks samaan, 2 ks, 3 ks samaan, 2 ks, 3 ks samaan, 1 ks, 1 ps ketjusilmukkaan



3 ks samaan muodostaa kulman. Jokaisella kierroksella siis virkataan kiinteitä silmukoita ilman lisäyksiä ja kulmiin lisätän silmukoita tekemällä kolme kertaa kiinteä silmukkaa yhteen ja samaan edelliskierroksen silmukkaan. (ja kuvan muistin ottaa vasta muutaman kierroksen tehtyäni, joten älä hämäänny siitä)


4. kerros:
1 kjs, 3 ks, 3 ks samaan, 4 ks, 3 ks samaan, 4 ks, 3 ks samaan, 4 ks, 3 ks samaan,
1 ps ketjusilmukkaan
5. kerros:
1 kjs, 4 ks, 3 ks samaan, 6 ks, 3 ks samaan, 6 ks, 3 ks samaan, 6 ks, 3 ks samaan, 1 ks,
1 ps ketjusilmukkaan.
6. kerros:
1 kjs, 5 ks, 3 ks samaan, 8 ks, 3 ks samaan, 8 ks, 3 ks samaan, 8 ks, 3 ks samaan, 2 ks,
1 ps ketjusilmukkaan.
7. kerros:
1 kjs, 6 ks, 3 ks samaan, 10 ks, 3 ks samaan, 10 ks, 3 ks samaan, 10 ks, 3 ks samaan, 3 ks,
1 ps ketjusilmukkaan.




jatka näin lisäämällä niin kauan, että olet tyytyväinen pohjan kokoon. 


HUOM! Varo lisäämästä silmukoita jokaisella kierroksella liikaa. Yllä olevassa kuvassa viimeisin virkattu silmukka on kierroksen viimeinen kiinteä silmukka. Seuraavasta edellisen kierroksen silmukasta tulee jo ketjusilmukka, johon piilosilmukka pitäisi tehdä. 

8. kerros:
Aloita reunus: virkkaa jokaisen edelliskierroksen kiinteän silmukan takareunaan kiinteä silmukka, älä tee yhtään lisäystä kulmassa, aina vaan yksi silmukka edelliskierroksen silmukkaan.



Kun kiinteät silmukat tehdään edellisen kierroksen silmukoiden takareunaan, saadaan kopalle selkeä pohja.

Jatka tämän jälkeen spiraalina reunan virkkausta, 1 kiinteäsilmukka jokaiseen edellisen kierroksen silmukkaan. 



Parin kierroksen jälkeen reuna erottuu jo mukavasti, ihan hinku virkkaamiseen vaan kasvaa. (ja tässä kohtaa käsivarsi varotteli polttavalla kivulla, eli TAUKO)

Näköä koppaan saa vaihtamalla välillä perusvirkkauksen takareunasta virkkaamiseen.


Syntyy vähän kuin raita. 



Raitaa voi tehdä useammankin kerroksen. 


Sitten vaan jatketaan ja jatketaan ja jatketaan...


Valmis kaaoksen kesyttäjäni näyttää tältä. 
Itseasiassa livenä näyttää paljon paremmalta, tuo kapeammalta näyttävä keskiosa
ei näytä todellisuudessa noin pahalta, joku optinen harha kuvassa...?


Kuteesta virkatessa ei kannata välttämättä päätellä "lankaa" edellisen kerroksen väliin. Ihan perinteinen umpisolmu on paras. 

Kude oli melko ohutta, joten käytin koukkua nro 7
Kudetta kului vaakan mukaan 600 g 
(väittäisin, ettei voinut mennä noin tasan, oisko esim. 630 g lähempänä totuutta...)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Herkkuja ja tunnustus



Tummat vadelma-tuorejuustomuffinsit

Koeaika uudessa työpaikassa umpeutui. Sehän tarkoittaa meillä töissä sitä, että taas leivotaan. Niinkuin leivotaan aina jakautumisen yhteydessä, kulkupeliä vaihtaessa ja nimipäivänä...

Työkaverit sai nauttiakseen kaakaomuffinseja vadelmilla ja appelsiinituorejuustolla höystettynä. Ja tällä kertaa ei vaivannut paha karma, ne onnistui ihan kerralla.




Tuo märkivän paiseen näköinen möykky tuossa keskellä on vadelma. :D


Poikkileikkauskin etäisesti muistuttaa reseptikuvaa (jos nyt joku on niin sokea, niin yläpuolella on mun tekemä ja alapuolella Pirkan kokkien tekemä).



Ja reseptin poimin siis aina niin riittoisasta Pirkka-reseptipalvelusta.

Lopputulos oli hyvä, kostea ja ei edes liian imelä.

Tunnustus

MoonMamma muisti minua tunnustuksella. Kiitos, kumarrus ja halaus kaupan päälle! 



Tunnustuksen mukana tulivat seuraavat ohjeet:

  • Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
  • Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
  • Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.
  • Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

No, minähän olen onnellinen. Muille tätä lukeville tiedoksi, MoonMamma ei ole äitini, siskoni, serkkuni tai muukaan sukulaiseni. Sen lisäksi MoonMamma ei ole edes tuttavani, joten pidän tuota varsin objektiivisesti myönnettynä kunniana. Kiitoskiitoskiitoskiitos!!!

Toisekseen, tästä "post-it-lapusta" tuli taas mieleeni, että ehkä pitäisi blogin ulkoasua muokata valkopohjaiseksi, jotta tällaisetkin kuvat näyttäisivät hyvältä... vähänkö on tökerö noin!!!!

Minä jaan tämän seuraaville blogeille:

  1. VMSoma KOPPA
    Niin paljon ihania ideoita, niin paljon hauskoja sanakäänteitä, niin paljon taivaaaaaallisia kuvia... (omaksi puolustuksekseni sanon, että omissa käsissä olevasta käsityöstä ei saa helposti kuvaa ilman apuria)
  2. Kotikutoisesti Jenny
    inspiroivasti aina jotain uutta ja sopivasti ohjeiden kera, jos lukija innostuu aiheesta! (Pääasiassa tuunausta, mutta nyttemmin odotettavissa monipuolisesti erilaisia kädentaitojuttuja, jeeee)
  3. Neulova Narttu
    ihailen kynän terävyyttä. Ihailen myös neuleita, mutta vain ihailen. Puikot eivät ole kavereitani. (Enkä vielä omista vihertävää peukaloa, joka neulovalla nartulla myös on.... aaargh)
  4. Pikku-ketun puuhamaa
    täällä myös kaikkea inspiroivaa ja aina niin valoisa elämänkatsomus! (miten minäkin osaisin kirjoittaa hermoja raastavasta flunssasta niin, ettei lukijalla synny kuvaa valittavasta narisijasta, vaan sekin näyttäytyy auvoisalta ja idylliseltä???)
  5. Purnauskis
    ja tämä, seuraan kateellisena ja lämmöllä kaikkea mitä Purnauskis saa aikaan, ja saahan se!!! Ja mausteena elämää! Me like! (lue: kateellinen niille kenellä ON elämää)

Ja jos sisustaminen ja ERITTÄIN hersyvät jutut kiinnostaa, vilkaise ihmeessä MoonMamman blogia, olen vasta hiljan alkanut selaamaan sitä ja suljen selaimen AINA hyvällä tuulella.