keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kolmen minuutin mu.. eikun kortti!


Unohtui tuosta hääkutsupostauksesta samassa hässäkässä tehty tuparikortti. Nimittäin tuleva aviopari lähti pikaisesti käymään tupareissa kesken hääkutsuaskartelusession. Isäntäpari oli melkein ovella lähdössä, kun emäntä totesi, ettei nyt ole edes korttia.

Korvani nousivat pystyyn kuin tuntosarvet ja karjaisin, että oottakaa, mä teen.

Nimittäin tarvikkeiden ollessa leveellään ei siinä kauaa mene. Kokonaista kolme minuuttia nollasta sataan ja siinä se on.








maanantai 25. kesäkuuta 2012

Sinä & Minä = Me

Hääkorttiaskartelua tiedossa, jee!



Juu juu, kiva se peläyttää syyttömiä ihmisiä, mutta ei, ihmettä ei ole tapahtunut enkä ole menossa itse naimisiin.

Paras ystäväni päätyy elokuussa avioliiton auvoiseen satamaan ja ilokseni ja onnekseni pyysi apuun kutsukorttien kanssa.

Ensin puhuttiin viikko puhelimessa
Sitten kierreltiin pari tuntia askarteluliikkeessä (esihankintojen jälkeen)

ja sitten eikun suunnittelemaan


ensimmäinen malli oli aika tuttu ratkaisu...


sitten haettiin toisenlaista ratkaisu (ei niin selkeää hempeää sydäntä)

Sitten kokeiltiin vieläki paria mallia, jotka jäi kuvaamatta. Eivät tosin eroa edellisistä juurikaan, samaa vakiomallia varioituna. 

Siinä vaiheessa kello olikin jo yli yhden yöllä ja oli aika mennä vaaka-asentoon sulattelemaan malleja.


Runsaalla aamupalalla tuleva morsio kertoi saaneensa unissaan uuden idean. 


Tämä ratkaisu äänestettiin morsiamen, sulhasen ja kaasonkin avustuksella parhaaksi.

Eikun hommiin:


Lävistetyt kukat vielä värjättiin leimasinvärillä ennen päällekkäin liimaamista. (En suosittele! Tarran liima ei halunnut tarttua ja kukat rapisivat alas)

Koko lauantain ja osan sunnuntaistakin kun aherrettiin, valmiina oli kaikki 80 kutsukorttia (ja läjä aihioita, jos tulee mieleen lisää kutsuttavia)



Kaikissa malleissa on siis kuitusilkkinauhaa pohjalla, pahvia metallihohtolilalla leimattuina (kiekurakuvio). Kansi vielä leikattiin boordileikkurilla ja sisälle liimattiin kannen violetista myös boordilävistimellä koristeltu nauha, jotta kannen leikkaus erottuu.

Kyllä oli urakka, mutta ainakin mun mielestä kannatti! (askartelun riemun lisäksi sai viettää monta tuntia parhaan ystävän seurassa)

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kotouttamisprojekti jatkuu - Ei näin!

Uuden kodin sisustamisprojekti sai tänään jatkoa. Kuten kunnon pikkumartan tavoin konsanaan sain vihdoin itsestäni irti sen verran että kaivoin ompelukoneen esiin ja lyhensin vanhoista verhoista keittiöön sopivat verhot. Eikös juhannukseksi aina laiteta pirtti kuntoon ja koivut oven pieleen?


Ei näin!!!! Mittasin tarvittavan verhon pituuden ja aloin lyhentää aiemmin ostamiani 240 senttisiä verhoja. Mittasin verhon, ja leikkasin reunasta pätkän ja vedin kankaan pokki lankasuoraan repimällä. Sillitin ja silitin, ompelin ja ripustin ikkunaan... ja voi P"#¤%%¤%/ kun vasta sitten tajusin etteipä koko verho ole lankasuoraan tehty, ja se on toisesta reunasta kokonaista 5 senttiä lyhyempi!!!

Kiltisti ratkoja käteen ja aloittamaan alusta. Onneksi (huom, olen mokannut ennenkin) tajusin aloittaessani, ettei verhossa tarvita tiukkaa tikkiä ja tein tosi pitkillä pistoilla tuon ompeleen. Oli siis nopsaan ratkottu.


Nyt keittiössäni on kaksi ainakin lähes yhtä pitkää verhoa.

Keittiön sisustaminen onkin oikea hammasten kiristyksen kohde. Keittiön kaapit kun ovat näin "ihanat":


Ajattelin, että sopii tai ei, täytän keittiön muuten sinisen, petrolin ja turkoosin väreillä, jotta saan hukattua tuon persikan värin. Lattiakin kun on vielä oksennuksen keltaisen harmaata muovimattoa niin yhhyh...

Toinen kukkanen keittiössä on asuntoilmoituksessa mainittu liesituuletin.


Näetkö sinä tässä kuvassa liesituulettimen? Älä välitä en minäkään Ylähylly on kohtuullisen korkealla tällaiselle persjalkaiselle, joten siihen piti saada jotain hyödytöntä rojua piristämään. Kokeilin jo olemassa olevia koristeitani, mutta näyttivät lähinnä hakaneulalta suuren teatterin lavalla, joten eikun taas kirpparille ja muutama korkea kissa-pullo hyllyä koristamaan.. Taitaa kaivata vielä paria, jotta on tarpeeksi täyteläinen, vai mitä?

Kissat toivottavat sinulle oikein hyvää juhannusta



lauantai 9. kesäkuuta 2012

Sisustamaan sisustamaan...

Muuton jälkeen iskee aina kova himo sisustaa. Tosin ennen koko sisustussanan keksimistä tuota olisi varmaan vaan kutsuttu ongelmakohtien ratkomiseksi, sillä kaikenlaista pientä tulee aina eteen asuntoa vaihtaessa.

Itselläni tuli nyt eteen monta pientä kohdetta, joihin voisi kaunistusta / parannusta kehitellä hissukseen (liikaa hätäilemällä ei tule parhaita ideoita, puhumattakaan että tekeminen lopuisi kesken). Tauluja on siis hakattu seinään ja tavarat on kutakuinkin paikoillaan ihan muutamaa kirjaa lukuunottamatta, mutta sitten alkaa se paras vaihe: uusien ideoiden keksiminen.

Ongelmakohdista ekana ratkaisuja löytyi parvekkeelle. Tulos ei ole vielä mikään päätä huimaava, ei sisustuslehtikelpoinen, eikä etenkään valmis. En vaan malttanut odottaa valmista lopputulosta ennen postaamista, vaan tää piti jakaa nyt ja heti!

Lähtökohta

tyhjä parveke, jossa on ainoastaan edellisen asukkaan jättämä auringon polttama puupintainen ruma pöytä.
Mitään muuta parveke-rekvisiittaa ei ollut valmiina.

Reunaehdot


  • Ei kukkia!
    Ensiksikin, pelkään lapsellisen hysteerisesti kelta-mustaraidallisia pöriseviä lentäviä otuksia, joten en halua enempää niitä houkutella seurakseni.
    Toisekseen, kuolisivat tuohon parvekkeelle hoidon puutteessa kuitenkin, en nimittäin ajatellut koko kesää olla vain kotona kukkia kastelemassa. 
  • Ei yhtään enempää koukkuja / nauloja kattoon tai seinään,
    sanoi luotto-iskuporakoneen käyttäjä.
    Pakko siis jättää haaveet että lisäilisi seinille mitään roikkumaan, seinä on kuulemma kivikovaa ja siihen ei reikiä saa. Onneksi edellinen asukas oli muutaman jaksanut laittaa. (ja juu, voisin koittaa porata itsekin, mutta veikkaan, etten saisi reikää aikaan vaikka iskuporakoneen ostaisinkin. Pituus ei riitäisi kattoa poraamaan ja seinäänkin reiän tekeminen asunnon sisäpuolella näytti vaativan niin paljon voimaa, että jos siihen ryhtyisi, siinä poraisi emäntä eikä työkalu. 


Ratkaisu

Vähän uutta, vähän vanhaa ja vähän "lainattua", kierrätys kunniaan!!!


Jättilyhty kirpputorilta, 7 tai 8 €


Sisustusavain Hongkongista, alle 6 €


Kaksi puutarhatuolia JYSKistä, alemyyntejä kyttäämällä 35 €/ kpl. 
Pöytä tietenkin 0 €
(joku olisi juu kantanut sen jo roskiin ja ostanut uuden, mutta, minäpä ostin siihen liinan.)Liina kirpputorilta, 0,5 €
Muovimatto äidin varastosta pölyttymästä, 0 €
Lyhty omasta varatosta, 0 €


Toinen ihan ehta matto, jotta saa tomut pois jaloista, mökiltä, 0 €


Eikä se tosiaan vielä tähän jäänyt. Isältä tilasin jo kolme puulaatikkoa, jotka voi pinota hyllyköksi peräseinälle toisen tuolin viereen. Lisää lyhtyjä yms. voi sitten ripotella siihenkin. Kivisisustaminenkin raksuttaa tuolla tyhjässä kopassa, jota pääksi kutsutaan...

Mutta näin pitkälle päästiin nolla-pisteestä pyöreästi laskettuna 85 €:lla. On se minusta ainakin jo kivempi paikka istuskella kuin tyhjä betoninen laatikko.

Hiukan kyllä säälittää tuo liina, se kun on kudottu raidalliseksi eikä painettu. Kunnon liina siis. Mutta parvekkeelle sen ostin niin olkoon nyt siellä.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Muidenkin kätten töitä

Kuten jo vihjasin aikaisemmassa blogikirjoitksessani, iso muutos oli ovella: Työpaikan, asunnon ja jopa paikkakunnan vaihto.

Nyt se sitten on toteutettu viimeistä piirtoa myöten ja ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa on takana.

Viime viikolla vietettiin vanhassa työpaikassa läksiäisiä. Kyyneliltä ei siinä tilaisuudessa vältytty. Ison kasan lahjojakin olivat minulle koonneet. Kuvasin niistä osan teidänkin nähtäväksi, sillä omien kätten työt aina lämmittävät mieltä.


Yksi ompeli kassin lahjoille, toinen virkkasi kynttilälyhdyn ja yhteistyönä syntyi kortti ja kukkakimppu. Kaikki lahjat olivat hyviä ja osuvia (kuvaan päässeet ja ne muutkin), mutta mieltä lämmitti kuitenkin eniten se tieto, että kuvan kukkakimpun kukat olivat koko tiimin yhteistyötä. Jokainen siis antoi kimppuun panoksensa. Allergiselle sopivien kukkien materiaalit ovat itselleni kovin tuttuja vuosien varrelta, erilaisista oppaista joita olen itsekin ollut tekemässä.


Viimetöiksi sain itsekin oppia moisen kukan tekemiseen. Lupasivat kyllä jälkitoimituksena ohjeenkin lähettää, jos en satu enää muistamaan miten tuo tehtiin, kun tarve ilmenee. :)

Kestävä kukkakimppu ja kaunis koriste eteisessä tervetuloa toivottamassa.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Arvonta suoritettu

Arvonta on suoritettu!



Ulkopuolista onnetarta ei löytynyt, mutta käyhän se näin vasemmalla kädelläkin


Ja onni potkaisi nimimerkkiä:

Lillerii

Onnea voittajalle ja kiitos runsaasta osallistumisesta.