sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Vanhanliiton virkkausta

Systeri sanoi kaipaavansa käsitöihinsä virkattuja pitsikappaleita, sellaisia yksittäisiä ruutuja/pyörylöitä jne, ei siis mitään sängynpeittoa tahi liinankaan kokoista, vaan pieniä kappaleita. Minä otin tämän vienon pyynnön ihastuksella vastaan! Ajattele nyt, ei tarvitse tehdä yhden ja samannäköistä ruutua kymmenittäin tai jopa sadoittain ja vielä koota siitä jotain valmista, senkun puksuttelet erilaisia pitsin pätkiä liukuhihnalta miettimättä sopiiko ne edes yhteen. jeeeee!

Haasteellisempaa tästä teki siskon antama lankakerä. Tosiaan, pääasiassa olen lyhyen virkkaushistoriani ajan käyttänyt joko matonkuteita ja koukkua 10, tai vaihtoehtoisesti nalle-lankaa (tai vastaavaa) ja koukkua 2,5. Nyt tuli eteen kerä, joka vaati pienen koukun. 1,5:lla sain siitä sitten pienen harjoittelun jälkeen jotain aikaiseksikin.

Toim. huom! Nämä EI ole prässättyjä / kuosiinsa laitettuja vai miten ne alan harjaantuneet harrastajat sitä viimeistelyä kutsuu?

Kuningatar Annan tähti, vaatii ehdottomasti "muotoilua"

Satakuntalainen pyörylä

Tudorin ruusu

Ruutumalli lehdestä Kauneimmat käsityöt / Ruutu- & Palavirkkaus 2012

Villiä virkkausta, malli 101

Villiä virkkausta, malli 13

Ostin jo isoäidinneliöpeiton ja kaikkien ihanien blogien innoittamana ihan oman virkkauskirjan kesällä.
Siitä olen hakenut inspiraatiota monet kerrat, vaikka mitään mallia en tätä ennen tehnyt sieltä.

Jo kannesta näkee, mitä kaikkea ihanaa kirja on syönyt. Yhteensä 144 erilaista ruutumallia

Ohjeet on hyvät, selkeät ja tähän asti olleet ihan oikeinkin.

Yksi ruutumalli oli tosiaan tuosta Kauneimpien käsitöiden teemanumerosta, ja ohje vilisi virheitä. Tarkempi kuva valmiista työstä tai ohjekuva olisi ollut kovasti avuksi sanallisen ohjeen kanssa takellellessa. Ei ole ohjeiden kirjoittaminen jokanaisen laji, toden totta!

Nuo komeimmat mallit (nimeltään ja ulkonäöltäänkin) on sitten oikein klassikkoteoksesta:

Äiti lainasi minulle mummovainaan vanhaa opusta, vuodelta 1969. Ohjeet ovat todella ylimalkaiset, eivät sovellu vasta-alakajille, mutta riitti silti minulle. Olivat ainakin oikein, siinä mielessä, ettei turhan tarkkaan kerrottu mihin ne pylväät pitää istuttaa ja miten kierros aloitetaan. Minun ADHD:lle tällainen sopii, saa vähän soveltaa, purkaa ja sählätä eikä silti voi kuin syyttää itseään. :)

Mä tykkäsin uudesta tuttavuudesta (sekä kirjoista että pienestä koukusta). Saatan jatkaa tätä lajia vielä joku päivä...

Nyt pitäisi enää saada hyvät vinkit siitä, miten nämä pistetään muotoonsa??? Kuka tietää?
Oma ajatus oli laittaa styroksilevyyn kiinni nuppineuloin ja kostuttaa "sumupullolla". Miten sinä olet tämän vaiheen tehnyt???

4 kommenttia:

  1. Oi, nuo valkoiset ovat kuin lumihiutaleita <3

    VastaaPoista
  2. Hienoo, hyvähyvä! Sä kyllä kehityt vauhdilla. Hyvä huomio tuo eri ikäisten ohjekirjojen ero. Mä myös tykkään kaikista noista vanhoista, joissa ohjeet ovat oikein, mutta ei jokaista koukun heilahdusta kertovia. Jää tilaa omalle ajattelulle! Silityslaudalle tai styroksin päälle viritetylle pyyhkeelle pingottaminen nuppineuloilla ja sitten vesisuihketta tai höyryä silitysraudasta päälle - antaa kuivua. Siinä varmaan paras tapa saada palat kuosiinsa. Ärsyttävän tarkkaa vaan se pingottelu, että muoto kohdallaan ja ei yli pingota mistään kohtaa. Sillä saa tosin myös pienet epätasaisuuden häivytettyä. Mutta mehän ollaan tarkkoja värkkääjiä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus, tällä kannustuksella koukku pysyy taatusti viuhumassa.

      Poista