maanantai 25. kesäkuuta 2012

Sinä & Minä = Me

Hääkorttiaskartelua tiedossa, jee!



Juu juu, kiva se peläyttää syyttömiä ihmisiä, mutta ei, ihmettä ei ole tapahtunut enkä ole menossa itse naimisiin.

Paras ystäväni päätyy elokuussa avioliiton auvoiseen satamaan ja ilokseni ja onnekseni pyysi apuun kutsukorttien kanssa.

Ensin puhuttiin viikko puhelimessa
Sitten kierreltiin pari tuntia askarteluliikkeessä (esihankintojen jälkeen)

ja sitten eikun suunnittelemaan


ensimmäinen malli oli aika tuttu ratkaisu...


sitten haettiin toisenlaista ratkaisu (ei niin selkeää hempeää sydäntä)

Sitten kokeiltiin vieläki paria mallia, jotka jäi kuvaamatta. Eivät tosin eroa edellisistä juurikaan, samaa vakiomallia varioituna. 

Siinä vaiheessa kello olikin jo yli yhden yöllä ja oli aika mennä vaaka-asentoon sulattelemaan malleja.


Runsaalla aamupalalla tuleva morsio kertoi saaneensa unissaan uuden idean. 


Tämä ratkaisu äänestettiin morsiamen, sulhasen ja kaasonkin avustuksella parhaaksi.

Eikun hommiin:


Lävistetyt kukat vielä värjättiin leimasinvärillä ennen päällekkäin liimaamista. (En suosittele! Tarran liima ei halunnut tarttua ja kukat rapisivat alas)

Koko lauantain ja osan sunnuntaistakin kun aherrettiin, valmiina oli kaikki 80 kutsukorttia (ja läjä aihioita, jos tulee mieleen lisää kutsuttavia)



Kaikissa malleissa on siis kuitusilkkinauhaa pohjalla, pahvia metallihohtolilalla leimattuina (kiekurakuvio). Kansi vielä leikattiin boordileikkurilla ja sisälle liimattiin kannen violetista myös boordilävistimellä koristeltu nauha, jotta kannen leikkaus erottuu.

Kyllä oli urakka, mutta ainakin mun mielestä kannatti! (askartelun riemun lisäksi sai viettää monta tuntia parhaan ystävän seurassa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti