maanantai 31. lokakuuta 2011

Kiitoskortti kiireessä

Lopputulos ei ole priimaa, eikä edes omaa silmää miellytä. Mutta puolustuksekseni sanon että aikaa oli todella vähän ja kun huomasin meneväni metsään, oli liian vähän aikaa kehittää uusi idea.

Tässä siis hätäisesti sutaistu kiitoskortti


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kaaos kuriin persoonallisesti ja halvalla

Ihminen on joskus yksinkertaisuudessaan tyhmä.

Etsin aikaisemmin useamman kuukauden ajan niin roskakoria askartelutilaani kuin paperinkeräystä varten sopivaa ja käytännöllistä koria. Ja sitten vasta tajusin kuinka tyhmä olen! Ratkaiseva idea on yksinkertainen ja halpa, mutta se ei tule mieleen aina ensimmäisenä: kaikkea ei tarvitse ostaa valmiina, vaan tuunaamalla saat juuri haluamasi säilytyslaatikot.

Ongelma 1: Mistä löytää tarpeeksi pieni ja hyvännäköinen roskis askarteluhuoneeseen?
Ongelma 2: Mistä löytää paperinkeräyskori, johon mahtuu mainospostikin taittelematta?
Ongelma 3: Lahjapaperirullat pyörivät ja ruttaantuvat, eikä ne mahdu mihinkään.

Kaikkiin sama vastaus: Kun vastaan tulee sopivan kokoinen laatikko, päällystä se. (joo joo, ei oo uusi idea, eikä taatusti oma, mutta miten kauan voi ihmisellä kestää että sen tajuaa)

Itse hain tapettikaupasta jämärullia siellä muutenkin asioidessani ja niitä olen käyttänyt nyttemmin vaikka mihin.


Tässä lahjapapereiden kurinpitovälineet. Kustannukset: tilkka erikeeperiä.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Pöytälevy harvan hyllyn päälle

Eteisessä tarvitaan aina tasoa, jonka päälle laskea avaimet, puhelin ja muuta sellaista romua. Itselläni ei ollut tarkoitukseen sopivaa lipastoa tai pöytää valmiina. Nurkissani pyöri kuitenkin taimien kasvatusta varten tehty harva hyllykkö. Hankin sen päälle sopivan kappaleen vaneria ja päätin siitä tehdä irtonaisen levyn hyllyn päälle.

Mietin aika pitkään, että miten levyn käsittelisin, mutta sitten silmilleni hyppäsi irtonaisia sivuja lehdestä vuodelta 1949. Lamppu syttyi!



Levyssä on siis erikeeper-vesiseoksella liimattuja lehtileikkeitä vanhoista sanomalehdistä. Sen päälle ihan epähuomiossa tuli vielä kerros erikeeper-vesiseosta ja vasta sen päälle pari kerrosta kiilto-kalustelakkaa. Minun piti kyllä laittaa kalustelakka suoraan lehtileikkeiden päälle, mutta purkit menivät sekaisin ja sitten kiroiltiin. Hyvin nuo kuitenkin toimivat keskenään, eikä reagoineet toisiinsa millään tavalla.



Nyt kelpaa laskea töistä tullessaan avaimet pöydälle.

torstai 13. lokakuuta 2011

Uutta putkeen: toinen virkattu matto

Edellisestä matosta jäi "paha maku suuhun", eli lopputulos oli paljon pienempi kuin tarkoitus oli.
Etsiessäni materiaalia, jolla jatkaa, päädyinkin ostamaan kasan kudetta uuteen mattoon. Löysin nimittäin sisustukseen sopivaa punaista Nanson trikookudetta, joka on pahvihylsyn ympärillä ja tavallista kudetta ohuempaa ja joustavampaa.


Mattoon meni  3,6 kg kudetta. Tosin siinä on kaksi kerrosta enemmän kuin ohjeessa. Reuna on yksinkertaistettu, eikä ohjeen mukaiseen reunaan olisi enää kude piisannutkaan. Käyttämäni määrä olisi varmaan vastannut 2,4 kg ontelokudetta, jota ohjeessa käytettiin.

Matto on kevyempi, tasaisempi ja sitä oli nopeampi virkata kuin edellistä. Kerrokset ovat tietenkin pienempiä, eli ympärysmittaa ei kerry samalla tavalla kuin perinteisestä trikookuteesta, mutta lopputulos miellyttää silmää.


Tässä vielä vertailun vuoksi samassa kuvassa molemmat, niin koko ero hahmottuu paremmin. 


Tässä lähikuva työn jäljestä. Nanson kuteesta (kirkkaamman punainen) kerrokset ovat matalampia mutta jälki tasaisempaa. Päällä oleva tavallisesta trikookuteesta tehty on rouheampi ja jämäkämpi, mutta myös hankalampi käytössä: Reuna on aika paksu jalan alla jos jalkaterästä osa on maton ulkopuolella ja osa maton päällä. Auts!

Tämäkin laji innosti, ja onneksi kohteita löytyy sen verran että pari mattoa saan vielä virkata. 


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Virkkaamalla matto

Valmis matto näytti lopulta tältä
Halusin virkata maton, koska olin ihastellut jo monessa blogissa hienoja virkattuja mattoja. Ostin vyyhden matonkudetta ja eikun toimeen. Löysin idean Arjen iloja -blogista, jossa oli myös linkki Kangasaitan ohjeeseen.

Ohjeesta poiketen en tehnyt ontelokuteesta vaan ihan tavallisesta paksusta trikookuteesta ja käytin koukkua nro 10.



Pääsin kerrokseen 14 saakka, ja matto näytti jo ihan mukavan kokoiselta. 7 kerrosta kuitenkin uupui ja kude loppui. Sitä ei kaupasta enempää saanut, joten piti tehdä uudet suunnitelmat. 

Matosta tulisikin vessanmatto, kun koko jäisi kovin vaatimattomaksi. Purin pari kerrosta ja tein omakehittelemäni lopetuksen mattoon. 


Tehdessäni valitin, kuinka koukku oli liian lyhyt. Matonkudetta virkatessa kun ote ei ole perinteinen virkkuuote ja jäykkää kudetta kiskoessa koukku luisti kädessä ja jäi lyhyeksi. Siitä innostui toinen kädentaitaja ja teki (siis ihan itse teki!!) mulle puisen virkkuukoukun, joka on normaalia koukkua pidempi:


Kiitos Muru!