maanantai 21. maaliskuuta 2011

Virkkauskärpäsen purema

Töissä tuli puhetta virkkaamisesta ja marttojen tilkkurekasta. Kun sitten joku esitti toiveen, että voisiko joku opettaa isoäidin neliön tekemistä, löytyi heti halukas opettaja ja monta oppilasta.  Itsekin olin oppilaana kahvitauoilla, sillä kovasti sen perustaidonkin halusin oppia. 


Pitihän tuota heti treenata lisää kotonakin, ja jokusen kokeilun olen jo saanut aikaiseksi. Saapa nähdä, mitä noista lapuista tulee.

Ohjeena käytettiin marttojen ohjetta, mutta langaksi 7veljestä oli mun mielestä liian paksua, joten tein omani nallelangasta. Ja ei, noita värejä et kaupasta saa. Sain ne äitini varastoista kun lupasin viedä toista lankaa tilalle.

Virkkaus oli kaikenkaikkiaan jäänyt lähes kokonaan unholaan sitten kouluvuosien. Nyt kun opin perussilmukat uudelleen ja sain jotain oikeasti aikaiseksi, iski oikein into aiheeseen. Löysin vielä samalla aikaisemmin talteen ottamani ohjeen virkatuista koreista ja taas lähti koukku viuhumaan:


Tällaisia syntyi. Korien pohja on 15 cm:n molemmin puolin ja kaikissa oma jujunsa. Ensimmäisessä on kahvat koristeena, toisessa kokeilin alkuperäisen ohjeen hengessä raitoja ja kolmannessa kokeilin, että tulisiko korista tukevampi, jos reunan taittaa. Ja tulihan siitä.

Vielä on kokeilematta, että mitä syntyisi, jos vastaavan korin tekisi Huopanen-langasta ja virkkaamisen jälkeen sen vielä huiovuttaisi.

Oranssiin koriin meni koko kerä Novitan Flipflop-lankaa. Se on riittävän vahvaa, että korin reunat pysyy pystyssä.

Alkuperäisen ohjeen löysin vieläkin Tiimarin sivuilta, vaikka nuo minun tekemät on isompia, kuin ohjeessa olevat. Tuon isompia ei ainakaan minun käsialallani voi tehdä, koska reunat ei tule tarpeeks jämäköiksi. Mutta siitä huopasesta voisi jotain tullakin...

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kermainen kodinhengettären kanakeitto

Kermainen kanakeitto lämmittää tuulisena päivänä. Kun en heti löytänyt hyvää valmista reseptiä, kehittelin vuosi pari sitten oman.

Kermainen kodinhengettären kanakeitto



Aineet
  • 5 perunaa
  • 1 sipuli
  • 450 g marinoituja kanan paistisuikaleita (valkosipuli-paprika)
  • 3 pss keittojuureksia
  • 1 litra vettä
  • tomaattipyrettä
  • 100 g tuorejuustoa (paprika-chili)
  • 2 dl ruokakermaa
  • mausteita (paprikajauhetta, currya, cayannepippuria tai chiliä, basilikaa tai muita yrttimausteita, kanaliemikuutio)
 Stepit
  1. Pilko peruna ja sipuli
  2. Paista kanasuikaleet ja sipuli kattilassa
  3. Mausta kanasuikaleet mielesi mukaan, mutta kuitenkin ronskilla mitalla, koska kerma pehmentää makuja)
  4. Lisää vesi, tomaattipyre ja kanaliemikuutio
  5. Lisää perunat
  6. Anna kiehua reilut 5 minuuttia
  7. Lisää keittojuurekset
  8. Odota että keitto alkaa jälleen kiehumaan
  9. Lisää kerma ja tuorejuussto
  10. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Tarkista maku 

Varioidahan tuota voi rajattomasti. Keitto sai joskus myös lempinimen "nestemäinen pizza". Keittoon voi lisätä keittojuuresten sijaan tai lisäksi porkkanakuutioita ja keittämisen viimemetreillä maissia ja paprikakuutioita. 

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Itse tehtyä paperia / kartonkia

Nettihiljaisuus kesti kauan, mutta en silti ole ainoastaan levännyt laakereillani. Tässä muutaman viikon takaisen paperintekotalkoiden materiaalia.

Tiimari on kahdessa vuodessa nostanut käsin tehdyn paperin hintaa 100%. Jo entisen hinnan aikaan pidin hintaa kovana ja opettelin tekemään sellaista itse. Helppoa se on, mutta aikaa se vie. Ja jos ei laske omalle työlle hintaa, niin halvaksikin tämä tulee.

Paperin väri riippuu materiaalista

Paperin valmistukseen voi käyttää niin sanomalehtipaperia kuin kopiopaperiakin. Lopputuloksen väri on aina käytettyjen materiaalien summa: Sanomalehtipaperi on aina harmaata runsaasta musteesta johtuen. Kopiopaperista tehtynä taas paperi saa automaattisesti sen värin, minkävärisestä materiaalista paperia ryhtyy tekemään.

Värillisestä kopiopaperista saa myös eri väristä tekemällä massan eri värisistä papereista. Itselläni oli vain vähän lilaa paperia, mutta kun laitoin vaaleanpunaista ja vaaleansinistä paperia massaan lisäksi, lopputulos oli puhtaan lilaa. Se kuitenkin edellyttää erittäin hienoa massaa

Muita värjäyskeinoja olen myös kokeillut: punajuurta, kasveja, elintarvikevärejä ja kaikkien kanssa sama tulos: ei mitään näkyvää eroa värjäämättömään paperiin verrattuna. Ainoa onnistunut kokeilu oli hyvin värikylläisen vesivärin sekoittaminen massaan. Siskoni ehdotti myös silkkivärejä, mutta en ole sitä kokeillut.

Värillinen kopiopaperi on varma keino saada haluamansa väristä paperia. Itse olen järjestänyt töihin värillisen paperin keräyspisteen. Eli oman tiimin värilliset paperit eivät päädy paperin keräykseen vaan minun kaappeihini.

Paperin valmistus



(miksi näitä kuvia ei vaan saa vierekkäin)
Ensin pitää silputa paperia käsin palasiksi, postimerkin kokoiseksi vähintään. Silppurilla leikattuna paperin reuna jää teräväksi, eikä se välttämättä ime samalla tavalla vettä itseensä kuin käsin revittu.


Määrästä on vaikea ohjetta antaa, koska kaikki riippuu kaikesta: massasta tulevien arkkien määrä riippuu siitä kuinka hienoa massaa teet, kuinka ohuita papereita haluat ja minkäkokoisella seulalla teet...

Kun olet silpunnut paperin, laita se veteen likoamaan vähintään yhdeksi yöksi.  Sanomalehtipaperi kostuu läpi nopeamminkin, mutta kopiopaperi vaatii ehdottomasti ainakin yhden vuorokauden.

Seula / Viira

Sitten pitää valmistaa seula (jotkut kutsuu sitä kaiketi viiraksikin, ainakin paperikoneessa on märkäviira, että ei se nyt kaukana totuudesta ainakaan ole): Paperin valmistamiseen tarvitaan kaksi samankokoista puukehikkoa, joista toisen päälle pingotetaan verkko. Itse käytin hyttysverkkoa ja voisin kuvitella massan irtoavan paremmin jostakin toisesta materiaalista. Kokeilua vaan vaatii. Onko sinulla kokemuksia jostakin toisesta materiaalista? 


Massan valmistaminen

En harrasta ruuanlaitossa minkäänlaisia soseita, ainakaan toistaiseksi, joten aikanaan kirjakerhosta saamani monitoimikone/tehosekoitin on joutanut paperinvalmistukseen tarkoitetuksi koneeksi kokonaan. Kuvittelin ensimmäisellä kerralla sitä käyttäessäni vielä palauttavani sen ruuan valmistuskäyttöön, mutta tulin toisiin ajatuksiin sanomalehtimusteen tartuttua kiinni joka osaan tiukasti. Pelkällä kopiopaperilla ei vastaavia vaurioita synny, joten jos ei satu omistamaan vanhaa ylimääräistä konetta, kannattaa pysytellä kopiopaperissa.


Lisää sekoittimeen ensin pari desiä vettä jossa paperi on lionnut. Vedessä on selluloosaa tahi muita aineita, joita on liuennut paperista, joka sitten taas sitoo uuden paperin kestäväksi. Lisää sitten pieniä määriä paperia kerrallaan ja sekoita ne mössöksi. Lisää tarvittaessa myös vettä.



Valmis massa näyttää tältä. Vaikka alkuperäisessä materiaalissa oli hyvin erivärisiä sinisiä papereita, massa näyttää tosi tasaiselta, eikä värit erotu. Jos haluaa nimenomaan kirjavamman lopputuloksen, kannattaa massa jättää rouheammaksi, eikä käyttää tehosekoitinta niin antaumuksella.

Itseasiaan eli arkkeja valmistamaan

Sekoita tekemääsi massaan reilusti vettä. Vettä pitää olla niin paljon, että molemmat tekemäsi puukehikot mahtuvat veden pinnan alle päällekkäin. Paras tapa tehdä paljon samanvärisiä arkkeja on tehdä massaa paljon omaan astiaansa ja lisätä massaa veteen aina parin arkin välein.

Aseta puukehikko viiran päälle, eli ota kehikot käteen niin että kehikko, johon verkko on pingotettu, on alimmaisena verkkopuoli ylöspäin. Alempi kehikko siis nostaa paperihiutaleet ylös vedestä ja päälimmäinen kehikko pitää arkin muodossa. Sekoita vapaalla kädellä vettä, jotta paperihiutaleet eivät vajoa pohjaan.

Sen jälkeen liu'uta viira puukehikon kanssa veden pinnan alapuolelle ja nosta se suorassa sieltä nopeasti ylös.




 Poista irtonainen puukehikko ja anna veden vielä hetken valua pois massasta.


Kumoa viira muovin päälle asetetulle pyyhkeelle tai kankaalle. Sen jälkeen kuivaa sienellä arkkia verkon läpi todella huolellisesti. Mitä huolellisemmin kuivaat, sitä varmemmin saat ehjän arkin. Lisäksi paperin paksuus vaikuttaa asiaan: Paksusta seoksesta nousee paljon paperihiutaleita kerralla viiran mukana. Paperista tulee paksumpaa, mutta se myös irtoaa helpommin ja vähemmällä kuivatuksella viirasta.

HUOM! Kangas, jonka päälle kumoat arkin kuivumaan, vaikuttaa paperin pinnan kuvioon. Käyttämäni räteissä on reikiä, jonka ansiosta arkki kuivuu hitusen nopeammin, mutta paperiin jää myös kevyt ruutukuvio.


Anna arkkien kuivua rauhassa ennen kuin yrität irroittaa niitä aluskankaasta. Kuivuminen vie arkin paksuudesta riippuen vuorokauden tai kaksi. Kesällä arkit voi valmistaa ulkona, jolloin aurinko kuivattaa ne hetkessä.


 Valmis kuivunut arkki.

Vinkkejä

Saat arkkiin eloa lisäämällä massaan, esim. kuivuneet glitteriliimat tai pätkittyä villalankaa.

Jos arkki kuivuessaan käpristyy tai jos massa oli niin karkeata, että haluat arkeista sileämmät, voit mankeloida ne. Ihan oikeasti! Koitin silitysraudalla oikoa noita arkkeja saamatta mitään näkyvää jälkeä aikaiseksi. Kun laitoin arkit pari kerrallaan keittiö pyyhkeen sisään, kostutin ihan ihan ihan vähän sumutinpullolla ja ajoin pyyhkeen mankelin sisään, sain tunnin päästä sileitä nättejä arkkeja takaisin.