perjantai 29. lokakuuta 2010

Kaitaliina kierrättäen

Minulla on vanhat keittiön tuolit ja ikää niillä on varmasti pian 50 vuotta. Osa tuoleista on isäni tekemiä, ja jos nyt oikein muistan, loput on vaarini teettämiä. Ne on tehty sen verran älykkäästi, että istuimen kankaan saa vaihdettua vaikka joka viikko, jos siltä tuntuu, koska istuin osa lähtee irti.

Edellisen kankaan mentyä puhki siskoni heitti idean, että voisin tehdä uudet farkkutilkuista. Ei sitä ehdotusta tarvinnut pohtia kovin montaa minuuttia, kun se tuntui omalta. Ratkoin farkun lahkeista käänteet auki ja leikkasin farkut palasiksi.

Tuoli farkkukankaalla uudistettuna
Farkkupalojen leikkaaminen ei ollut kivaa, mutta lopputulos miellytti silmää. Olen aina ollut hulluna ruutuihin ja raitoihin ja nyt tein sellaista kuosia sitten itse. Pinta on kivempi vielä kun jätin saumat keskelle paloja ja otin mukaan kuluneet puntit suut niin että käänteet on ratkottu auki.

No eihän se sitten niihin tuoleihin jäänyt. Aikaisemmin näitte jo keittiön seinälle kehystämäni farkkutilkkujutun, mutta pitihän sitä kaitaliinakin vielä tehdä.  Kaitaliinan palat leikkasin jo aikaa sitten, itse liinan ommella hurautin saumurilla jo kesälomalla, mutta tähän asti pohdin tuota kanttaamista.


Päädyin sitten laittamaan tuollaisen ruudullisesta kankaasta leikatun kantin liinaan. Kuvasta näkyy hyvin, miten amatööri olen. Liina on mutkanen kuin permanentattu tukka. Tämän selittää tietenkin yksi emämoka ja monta pienempää virhettä: Käytin sekä stretchfarkkuja että venymättömiä farkkuja. lisäksi palaset ei olleet millilleen saman kokoisia. Vähän kuin rakentaisi taloa eri kokoisista tiilistä  ja ihmettelisi, miksi kaikki seinät eivät ole yhtä korkeita. :)

Mutta olkoon mutkalla ja vänkyrällä, onpahan omin kätösin tehty!



Tervetuloa iltaäpäiväkahville!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti