sunnuntai 22. elokuuta 2010

Valkoiset seinät piiloot -projekti jatkuu

Käteen osui tänään kauan sitten tekemäni farkkutilkkutyö, jonka päätin jo silloin päätyvän tauluksi. Sopivaa kehystä ei kuitenkaan ollut valmiina, joten sellainen piti hankkia. Läheisessä sekatavarakaupassa ei kuitenkaan ollut mieleistä riittävän halvalla, joten ostin halvan ruman valkoisen kehyksen, jonka päätin sitten maalata mieleiseksi.

Kehysten krakleeraaminen


Kehyksien valmista maalipintaa kannattaa vähän hiomapaperilla karhentaa, jotta maali tarttuu hyvin.

















Käytin pohjamaalaukseen valmiiksi sekoitettua askartelumaalia. Tuon purkin olen joskus vuosia sitten löytänyt muistaakseni Sinellistä. Pienikin purkki on kovin riittoisa, kun siihen lisää vanhemmiten aina tipan vettä (siis tipan, ei lusikallista), ettei se muutu  liian jäykäksi.

Kokonaan maalatun ja kuivuneen kehyksen sivelin krakleerauslakalla, jota olen ostanut paikallisesta yksityisestä askarteluliikkeestä. 

Maaleissakin olen ihan ihastunut FolkArt-tuotteisiin, mutta tämä oli vain sattumalta juuri kyseistä merkkiä. Ainakin tämä toimii. Krakleerauslakkaa saa kuitenkin ihan varmasti ihan mistä askarteluliikkeestä tahansa.


 Kun krakleerauslakka on kokonaan kuivunut, voi päälle sivellä kontrastivärin. Se alkaa halkeilla heti jonkun verran, mutta lopputuloksen näkee vasta kun päälimaali on kokonaan kuivunut. Yllä olevassa kuvassa maali on pienen hetken kuivunut.

Kehysten täyttäminen

Olen toisinaan vähän ihmetellytkin, että miten hyvin nuorillakin ihmisillä on asuntonsa seinien täytteenä vain perinteisiä tauluja. Siis niitä öljyväritöitä tai sitten ostojulisteita kehystettynä. Kyllähän minunkin seiniltä löytyy paraatipaikalta Ikeasta mukaan lähtenyt kuva kehystettynä sekä syntymäkodistani otettu ilmakuva. Mutta mielikuvitusta saa mielestäni myös käyttää.



Kauan sitten kokeilin juuri saamaani saumuria ja tein pienen farkkutilkkutyön. En edes itse heti keksinyt mitä sillä tekisin, mutta kun se valmistui, totesin heti, että sehän sopii vaikka tauluksi. Tänään sitten tein tuolle kehykset.



Ja myönnän, ei ollut välttämättä paras ratkaisu tehdä kehyksistäkin sinisiä. Sininen on muuten täysvalkoisen keittiöni pääväri (verhot, astiat, pöytäliina ja matto ovat pääasiassa sinisiä), niin takerruin jotenkin liikaa koko väriin. Voinhan aina hioa kehykset uudelleen vaikka puuhun asti ja keksiä jotain uutta. Nyt tämä menee kuitenkin seinälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti