torstai 30. joulukuuta 2010

Hyvän uuden vuoden toivotus

Kaikille kodinhengettärille oikein mukavaa vuoden vaihdetta, pidetään huoli että näkökyky säilyy myös vuonna 2011.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

kortteja kevään juhliin

Pakettikorttien teko ei vielä riittänyt, piti jatkaa korttien kanssa puuhastelua. Tässä yksinkertaisia, mutta oman maun mukaisia kortteja kevään juhliin.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Joululahjat ja omat hankinnat kokeilussa

Tämän syksyn aikana sain monenlaisia herätyksiä korttiaskartelun saralla: leimailu, kuvioleikkurit ja perinteisestä poikkeavat harkkosakset. Sainpa vielä joululahjaksi Fiskarssin paperigiljotiinkinkin, jota en ollut vielä itse raaskinut hankkia (kiitos rakas siskoseni!).

leikkuri on ennakko-odotuksia parempi, leikkaa kartongin tosta vaan


Joulun alla arjen pyörittäminen ja joululahjojen metsästäminen vei niin paljon aikaa, etten ehtinyt tyydyttää kokeilun hakuani ja kokeilemaan kaikkia uusia hankintojani, joten tein sen nyt vapaapäivien ratoksi. Kokeilussa syntyi ensi vuoden pakettikortit valmiiksi.

muutama valmis pakettikortti

Lähes korttipohjan värisellä leimasinmusteella saa yksinkertaisen kaunista jälkeä: reunojen värjäys onnistuu kohollaan olevan leimasintyynyt avulla ja kuviotkin erottuvat pohjasta riittävästi.



Kohojauheen käyttäminen leimailussa


Ostin joulun alla kokeeksi purkin punaista kohojauhetta, jota en ehtinyt kokeilemaan vielä ollenkaan. Nyt tuli sopiva hetki sillekin. Ja hetihän minä mokasin: kuumailmapuhallinta en omista ja kokeilin sitten hiustenkuivaimella saada jauhetta sulamaan, mutta se lensi ilosesti ympäriinsä eikä sulanut.

Minä siitä nettiin etsimään ohjeita ja löytyhän moiset: Presenton askartelupuodin ohjeet. Toivotaan, että linkki kestää, kun en uskaltanut copyrightin takia kopioida koko ohjetta tänne.

Avainsana tässä oli se, että esim. silitysrauta ja uuni käy, mutta hiustenkuivain ei. Kokeilin nyt kaikkia. Silitysraudan lämmitin niin kuumaksi kuin sen saa, ja pidin sitä käden väsymiseen asti sentin päässä työstä. Lopputulos oli epätasainen ja lopulta osa jauheesta ei sulanutkaan ja varisi pois. Kokeilin sitten uunia; laitoin uunin lämpenemään 50-75 asteeseen (paperin syttymispiste on noin 100 astetta), ja pidin työtä uunissa ehkä kymmenisen minuuttia ja lopputulos oli mieleiseni.

Melkein toivoisi ensi joulun tulevan pian, kun pakettikortit ovat jo valmiina

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua jokaiselle!

Jäälyhtyjen teko on tänä vuonna ainakin onnistunut, tiukka pakkanen on pitänyt siitä huolen. Jaan tässä siskoni vinkin eteenpäin jäälyhtyjen kanssa painiskeleville: Kun ämpäriin alkaa muodostua riitettä, laita siihen viilipurkki, jossa on vähän vettä. Se pitää huolen, ettei pinta mene umpeen eikä jäälyhty hajoa reikää tehdessä. Itselläni ehtivät lyhdyt jäätyä niin kovasti yön aikana, että tuo oli suorastaan ehdoton edellytys ja käytänkin lyhtyjä ns. väärinpäin, koska ainoa reikä joka niissä on, on viilipurkin tekemä. 



Hyvää joulua jokaiselle

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulukorttipaja 2010, osa 2

Tulipa vielä värkättyä kokeilun vuoksi toisenlainenkin malli:



Tähän oikeastaan kilpistyy kaikki mitä hankin täksi vuodeksi: 
  • Fiskarssin kuviosakset
  • tee-se-itse-valopöytä (vanhat jouluvalot, lasilevy ja pari puukalikkaa)
  • akryylileimoja
  • hopea leimasinmuste
Kohokuviointilevyn hankin jo toissavuonna, mutta ilman tuota valopöytäviritystä jäi käyttämättä. Nyt tuli sekin kokeiltua, kun valojen virittämisen jälkeen oli vielä 1 ylimääräinen valosarja kädessä.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Joululahjaidea

Taulut ovat olleet tämän syksyn teema, ja se jatkuu joulupukin pajassakin.

Veljelläni on vessaremontti meneillään ja hän toivoi sinne taulua, joten minäpä sitten täyttämään toiveen:

Tekstin voi valita saajan mukaan

Tässä tapauksessa tekstinä on "sanakirja", eli muutamia sanoja kahdella kielellä. Niitä voi sitten istunnon aikana opiskella. Tekstinähän voi kuitenkin olla mitä tahansa, aforismeja, vitsejä, vaikka matemaattisia kaavoja, jos se sopii lahjan saajalle. 

Pienellä kuviolla taulu saa ilmettä

"paspartuuta" markkeeraa musta kartonki, johon leikkasin sopivan kokonaisen aukon. Kulmiin lisäsin leimasimella hopeiset kuviot, ettei lopputulos olisi liian yksinkertainen.

Hyvää Joulun odotusta Sinullekin

Joulukorttipaja 2010

Pienen tauon jälkeen kodinhengetärkoulu jälleen jatkuu.

Joulu on jo lähellä, ja joulukorttien viimeinen postituspäivä lähestyy. Olen omat korttini nyt saanut valmiiksi. Harvinaisen myöhään meni tänä vuonna, mutta prosessi oli pitkä, sillä ideoita oli kerrankin enenmmän kuin tarpeeksi.

Tänä vuonna olen saanut monenlaisia herätyksiä, mutta kaksi niistä nousi jouluteemassa yli muiden: kuviolävistäjä ja leimailu.

Tässä uusimmat rakkaani:

Inkadinkado® lumihiutaleet



Fiskarssin lumihiutalelävistäjä


Korteista tuli siis tänä vuonna tällaiset:

perjantai 29. lokakuuta 2010

Kaitaliina kierrättäen

Minulla on vanhat keittiön tuolit ja ikää niillä on varmasti pian 50 vuotta. Osa tuoleista on isäni tekemiä, ja jos nyt oikein muistan, loput on vaarini teettämiä. Ne on tehty sen verran älykkäästi, että istuimen kankaan saa vaihdettua vaikka joka viikko, jos siltä tuntuu, koska istuin osa lähtee irti.

Edellisen kankaan mentyä puhki siskoni heitti idean, että voisin tehdä uudet farkkutilkuista. Ei sitä ehdotusta tarvinnut pohtia kovin montaa minuuttia, kun se tuntui omalta. Ratkoin farkun lahkeista käänteet auki ja leikkasin farkut palasiksi.

Tuoli farkkukankaalla uudistettuna
Farkkupalojen leikkaaminen ei ollut kivaa, mutta lopputulos miellytti silmää. Olen aina ollut hulluna ruutuihin ja raitoihin ja nyt tein sellaista kuosia sitten itse. Pinta on kivempi vielä kun jätin saumat keskelle paloja ja otin mukaan kuluneet puntit suut niin että käänteet on ratkottu auki.

No eihän se sitten niihin tuoleihin jäänyt. Aikaisemmin näitte jo keittiön seinälle kehystämäni farkkutilkkujutun, mutta pitihän sitä kaitaliinakin vielä tehdä.  Kaitaliinan palat leikkasin jo aikaa sitten, itse liinan ommella hurautin saumurilla jo kesälomalla, mutta tähän asti pohdin tuota kanttaamista.


Päädyin sitten laittamaan tuollaisen ruudullisesta kankaasta leikatun kantin liinaan. Kuvasta näkyy hyvin, miten amatööri olen. Liina on mutkanen kuin permanentattu tukka. Tämän selittää tietenkin yksi emämoka ja monta pienempää virhettä: Käytin sekä stretchfarkkuja että venymättömiä farkkuja. lisäksi palaset ei olleet millilleen saman kokoisia. Vähän kuin rakentaisi taloa eri kokoisista tiilistä  ja ihmettelisi, miksi kaikki seinät eivät ole yhtä korkeita. :)

Mutta olkoon mutkalla ja vänkyrällä, onpahan omin kätösin tehty!



Tervetuloa iltaäpäiväkahville!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Jätteet uusiokäyttöön

Jätteistä käyttöesineitä teemalla innostuin joskus kokeilemaan, mitä saisin aikaan talousjätteestä, liimasta ja serveteistä. Niistähän syntyi säilytyspurnukoita, ja harvinaisen käytännöllisiä sellaisia.

Olen jo jonkin aikaa haalinut tutuilta pahvisia purnukoita askarteluihini. Saalis muodostuu pääasiassa pringles-purkkeista, koska niitä nyt sattuu eniten tuttavapiirissä kertyvän. Mutta muutkin vahvat rasiat ovat ihan yhtä hyviä, esimerkiksi salmiakkielukoita sisältänyt karkkiarasia kannella on oikein oiva päällystyksen kohde.

Tarkoitukseni oli vähentää jätettä, ja käyttää jo syntynyt jäte hyödyksi. Tämä kierrätykseni on kuitenkin saanut aikaan käänteisenkin ilmiön: pari sukulaista on nyt ostamalla ostanut juuri pringleseitä, että saisin materiaalia...

Tähän asti olen tehnyt säilytyspurkkeja lähinnä maalaamalla tai servettitekniikalla. Mielessä itää kyllä jo alkutekijöissään olevia ajatuksia seuraavista variaatioista. 


Purkit täytyy aina ensin pohjamaalata, päällystipä niitä miten vaan, sillä tekstit ja värit niissä on usein niin voimakkaita että ne kuultavat läpi.

Yksinkertainen servetti liimataan purnukkaan kiinni servettilakalla. Itselläni sattuu nyt olemaan tehdasvalmisteista decoupage-lakkaa, mutta kuvassa näkyvä yksilö ei juuri eroa erikeeper-vesi-seoksesta. Servetti kannattaa liimata parin sentin pätkä kerrallaan, jotta sen ehtii tasottaa ennen liiman kuivahtamista. Siloittamiseen tuntuu sopivan parhaiten sivellin, jolla liimaakin purkkiin levittelee. Sorminkin voi tehdä, mutta se toimii vain niin kauan kuin servetti on märkä liimasta. Heti kun se muuttuu nahkeaksi, on suurella todenäköisyydellä liimaamassa servettiä sormiinsa purkin sijaan. Ja voi sitä hammasten kiristelyä kun viimesenteillä servetti repeää ja ilkkuu tekijän sormenpäissä.


Kun servetti on liimattu, purkin on hyvä hetken kuivahtaa, että sen voi käsitellä uudelleen. Vaikka se ruttuiselta näyttääkin, älä sinä pieni perfektionisti vielä heitä sitä menemään, sillä uusi käsittely siloittaa sitä vielä kummasti. Älä kuitenkaan odota että purkki on rutikuiva, jos haluat siitä mahdollisimman sileän, koska kertaalleen kuivuneet rutut ei ihan niin helposti enää litisty purkin kylkeen kiinni.


Valmiissa purkeissa on kiiltävä pinta joka kestää kevyesti pyyhkiä märälläkin. Jos omaa pientä perfektionistin vikaa, kannattaa ostaa erikseen mattapintaista decoupage-lakkaa (Tiimarista sain joskus oikein hyvää sellaista, joka hakkaa mennen tullen tuon ylhäällä kuvassa olevan tuotteen), koska se  jättää servetin luonnollisemman näköiseksi.

Ja rajanahan on vain mielikuvistus, ja kaupan servettivalikoimat
Itse tein pieneksi tuliaisiksi sarjan säilytyspurkkeja, käsitöitä ja askartelua harrastavalle ihmiselle, jolla on varmasti pikkutavaraa purkkeihin sullottavaksi.

Tavallinen korkea pringlespurkki vetää muuten juuri sukkapuikot sisäänsä, jos sellaista sattuu harrastamaan.

torstai 14. lokakuuta 2010

Syksyn satoa, osa II - Luonto yllättää

Kehuskelin tovi sitten itse kasvattamillani tomaateilla ja yhdellä paprikalla. Paprika oli hyvämuotoinen ja kasvavan näköinen... Kunnes eräänä päivänä katsoin uudelleen. Meidän paprikasta tuli musta!





Minä en pysty ymmärtämään, että miten tuo on mahdollista! Kauniin vaaleanvihreästä paprikalapsesta piti tulla keltainen tai oranssi paprika. Väristä voisi kuvitella, että se on jotenkin mätä, mutta poimittaessa se oli kyllä kimmoisa ja jämäkkä kuin tuoreen paprikan kuuluukin.

Pistin tuon yksilön nyt vain jääkaappiin ja mietin, uskallanko edes maistaa.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Hukun porkkanoihin!

Koska meillä on vain pieni jääkaappi, mietin, että miten käyttäisin porkkanoita, joita aiemmin saimme. Tiedän että satoa tulee myöhemmin vielä lisää, eli jotain on syytä tehdä porkkanavuoren hävittämiseksi. (ja mikä siinä on, että ehdin vielä kaupastakin mokomia juuri ostaa, kun en tiennyt että porkkanalähetys saapuu juuri nyt)

Perinteistä porkkanaraastetta jo tein ruuan kaveriksi, mutta sen unohdin nostaa pöytään ruuan valmistuttua. Sen voinee sitten ottaa vaikka töihin evääksi. Ruuaksi oli muuten siskon valmistamaa risottoa, nami!




Niin herkullisen ruuan jälkeen piti tietenkin saada jälkiruokaa. Radiossakin sanoivat, että nyt on se aika vuodesta, kun ei tarvitse linjoista välittää, rantakunnon vahtiminen on takanapäin ja loppiaiseen on aikaa. Siispä leipomaan!

Jamie Oliverkin mittaa aineet aina kuppiin ennen kuin tekee mitään :)


Porkkanakakku

Ohjeen pohjasta tulee noin 3 litran kakkuvuuan verran taikinaa, tuplattuna siitä saa hyvän paksuhkon kakun uunipannulla paistettavaksi.  Ohjeen kuorrutus taas riittää selllaisenaan kokonaiselle uunipellillekin, kakkuvuualla tehdyn plätyn päälle siitä saa paksun, reunojen yli valuvan kuorrutuksen.

Pohja:

5-7 porkkanaa (noin 350 g raastetta kuitenkin riittää, jos sait isoja porkkanoita, kaupasta tai omalta maalta)
3 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl öljyä
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta

  1. vatkaa sokeri ja muna vaahdoksi
  2. lisää raastettu porkkana ja öljy
  3. lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet
  4. kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun 3 litran kakkuvuokaan
  5. paista 175 asteisessa uunissa 50 minuuttia (meidän uudehkolla kuumakallella meni vain reilut 40 minuuttia)
  6. Jäähdytä ja kumoa

Kakun jäähtyessä voit valmistaa kuorrutuksen (tämä määrä kuorrutetta riittäisi varmaan koko uunipellill

Kuorrutus

50 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5-2 dl tomusokeria
1-2 tl vanilliinisokeria

  1. sulata rasva
  2. sekoita muut aineet joukkoon ja sekoita tasaiseksi
  3. jäähdytä kuorrutusta hetki jääkaapissa
  4. levitä kaakun päälle


Siinä se nyt on! Pieni ja terveellinen jälkiruoka.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Ulkoinen muutos ei vaikuta sisältöön, vai vaikuttaako?

Vaikka veivasin ensimmäistä ulkoasuakin aika kauan, joku siinä koko ajan häiritsi. Piti siis jälleen kokeilla näitä monipuolisia valmiita ominaisuuksia, mutta muutokset tuskin jää tähän. Harvat lukijani,  älkää peljästykö, jos ulkoasu on lähiviikoina useinkin muuttunut, samasta blogista on silti kyse. :)

Tässä iltana eräänä opin sellaistakin, että väreillä on merkitystä. Ei sillä, ettenkö sitä ennenkin tiennyt, mutta nyt opin uutta: Tämän päiväinen muutos sinisestä punaseen ei siis ole ainakaan laihduttava. Nimittäin opin, että punaisen ja oranssin sävyt stimuloivat ruokahalua ja siniset sävyt vähentävät ruokahalua. Värin lämpimyydellä ei kuulemma ole justiinsa merkitystä.


Minulle saa jättää kommentteja, kaikenlaisia, koskivatpa ne sitten sisältöä tai ulkoasua. Ne ovat jopa erittäin suotavia.

kodinhengetär

PS: Jos haluat esimieheltäsi palkankorotuksen, pukeudu pinkkiin. Jos esimiehesi on nainen, pinkki kuitenkin herättää lähinnä epäilyksiä. Turvaudu silloin keltaiseen, älykkyyden väriin.

Syksyn satoa - Ei aina itse onnistu

Keväisin keskellä kämmentä vihertävään peukalooni iskee syyhy: Siemeniä, multaa ja purkkeja pitää saada! Jaksan idättää siemenet, koulia taimet ja sitten yleensä lopahtaa innostus koko puuhaan. Parhainpana vuonna olen saanut hoidettua taimia jopa vähän pitemmälle, mutta ensimmäisten rikkaruohojen kitkemiseen tai harvennukseen tai vastaavaan usein lopahtaa motivaatio lopullisesti.

Tämä vuosi oli poikkeava. Kotioloissa kylvin purkkeihin paprikaa, tomaattia ja parsakaalia. Lisäksi lainasimme pari riviä vanhempiemme ryytimaasta ja laitoimme maahan porkkanaa, sipulia ja lanttua.

Kun oma intoni kotona olevien taimien jatkokasvatuksesta perinteiseen malliin lopahti, siippani jatkoi kiltisti aloittamaani puuhaa, kastellen, sitoen, tukien ja mehiläistä leikkien. Onneksi tuo ei muuten pompi kukasta kukkaan.

Parsakaalit piti heittää kokonaan pois aika alkutaipaleella, sillä niistä kasvoi vain parikymmentä senttiä vartta, joiden päässä oli ensimmäiset sirkkalehdet. Niitä katsellessa en voinut kun nauraa, olisipa ollut minun parsakaaleillani hontelo varsi. Mutta paprikoistamme tulikin melkoisia jättiläisiä, pensastomaateista puhumattakaan. Tomaattimme kun muistivat sitten vasta puolen metrin pituuskasvun jälkeen, että "Hei! Pensastomaattiahan meistä piti tulla!". Ja eikun pukkaamaan haaraa.

Kasvia koko ikkunan mitalla, ja verholaudan alla tomaatti pukkasi vartta jo kokolailla alaspäinkin


Satoa on nyt sitten korjattu kokonaista 4 tomaattia. Tosin vieläkin, lokakuulla, siellä varsissa roikkuu vihreitä kasvavia palleroita. Paprikoidemme kanssa ei käynyt ihan niin hyvin. Pituutta nekin pukkasivat kunnioitettavan määrän, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Mutta satoa... kahdeksasta kasvista... YKSI!

Ainokainen paprikamme vieläkin kasvissa kiinni, kokoa ja väriä saamassa. Tavoite kun on keltainen tai oranssi.


Onneksi saimme syksyisen tervehdyksen syntymäseudulta, joka oli komeudessaan mieltä lämmittävä. Maistiaisiksi saimme nimittäin tuttavalta pari itsekasvatettua chiliä, yhden suippopaprikan ja lisäksi itse ostamistamme siemenistä kasvatettuja sipuleita ja porkkanoita, pussillisen kumpaistakin. Niiden kasvattamiseen emme tosin paljon vaivaa nähneet. Huonoa omatuntoa voin suomia vain sillä, että jaksoin kerran harventaa porkkanat kamalimpien helteiden aikaan, kesälomalla kotopuolessa ollessani. Voi sitä mäkäräisten, paarmojen ja hien määrää. Ja kiroilun.




Luonnon itsensä kasvattamaa satoa on nyt sitten koitettu kerätä talven varalle sen verran kuin tarvetta on. Samalla vähän kompensoin tuota oman tuotannon heikkoutta, ei nimittäin pääse säilömistä juuri opettelemaan yhden paprikan ja parin tomaatin kanssa. Tässä kolmisen litraa vastakerättyjä suppilovahveroita, eikun taas pannu puhisemaan.


Kiitos siis luontoäiti, oma äiti ja Matti!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Korttiaskartelua

Saimme kutsun kaksille synttäreille samalle päivälle, samalle kellon lyömälle, saman kunnan eri reunoille. Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme jakautua molempiin: Mieheni meni oman ystävänsä vaimon syntymäpäiville ja minä menin oman ystäväni syntymäpäiville.

Tein kortin lahjaksi ystävälleni, itse lahjan väreihin sopivan tietenkin.






Ruusukuvio on tehty Fiskarssin MiniShapeBoss -kuviointisetin avulla, ja lisäsin ohuen ohuen rautalangan kanssa korttiin vielä helmikoristeet. Nopeasti tehty, yksinkertainen, juuri sellainen kun itse tykkään. Kiireessä en ehtinyt panostaa kortin sisäpuolelle yhtään, joten siellä oli ainoastaan aforismi onnittelun saatteeksi.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Syksy on mukavaa aikaa

Olen aina rakastanut syksyä.Se oli jotenkin aina uuden alku. Kouluvuosi tietenkin vaikutti asiaan niin kauan kuin sitä riitti, mutta jostain syystä senkin jälkeen tuntuu aina siltä, että pitää jotenkin varustautua pitkään talveen ja rakentaa pesää.

Yksi talveen varautumisen muoto on tietenkin sienestys. En minä sienipiirakoista jne tykkää, mutta kanttarellikastiketta voittanutta ei vaan ole, joten haen metsästä oman osani kanttareilleista ja suppilovahveroista, jotta on varmasti talvella tarpeeksi kastikeaineita.

Tämä kuva on jo parin viikon takaa, ja tämän päiväinen metsäreissu todisti, että kanttarelliaika alkaa olla ohi. Mutta suppilovahveroita sen sijaan on niin paljon, ettei mitään rajaa. Itse otin vain vähän, ja jätin isoimman osan vielä metsään kasvamaan. Saattoi olla virhe, sillä pois kurvatessani luottosienipaikalle kaarsi toinen auto, ja kolme-neljä innokasta sienestäjää suuntasi juuri minun sienipaikalleni. Onneksi niillä oli ämpärit jo hyvinkin täynnä valmiiksi, josko jättivät sinne minulle vielä jotain... 

Vahveroiden säilöminen

  • Puhdista ja paloittele sienet. (puhdistaminen = ota kaikki ylimääräinen pois, oli se sitten multaa, havunneulasia tms)
  • Paista miedolla lämmöllä ilman rasvaa paunnulla hetki, jotta sienistä tulee runsaasti nestettä
  • Kaada nesteestä suurin osa pois ja jatka paistamista niin kauan, että kaikki neste on haihtunut
  • Anna jäähtyä ja pakasta pusseissa
Sienikirjat väittävät, että riittää, kun sienistä antaa nesteen haihtua pannulla. Äitini oli radiosta kuullut, että se ei välttämättä riitä, sillä rakas itänaapurimme päästi tsernobylistä sellaiset laskeumat juuri näille leveyksille, että on syytä kaataa suurin osa nesteestä pois, jotta ne ylimääräiset "lisäaineet" varmasti poistuvat pannulta, eivätkä imeydy takaisin sieneen. Totta vai tarua, ei vara venettä kaada.

Kangaskaupan kautta seinää peittämään

En ole vieläkään tyytyväinen valkoisen seinän määrään asunnossamme. Projektin yksi etappi oli jälleen halpa ratkaisu.

Tarvikkeet 
  • 4 x 70 cm pitkä puurima
  • 4 ruuvia (itse käytin nauloja ja ei ollut hyvä idea)
  • n. 80 cm sopivaa kangasta (ei venyvää)
  • sinkilänaulain

Kangas kehyksen ympärille ja sinkilänaulaimella niitit tulevan taulun takapuolelle, ja voilá jälleen helposti uusi taulu.



Näyttää mukavalta myös iltavalaistuksessa.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Valkoiset seinät piiloot -projekti jatkuu

Käteen osui tänään kauan sitten tekemäni farkkutilkkutyö, jonka päätin jo silloin päätyvän tauluksi. Sopivaa kehystä ei kuitenkaan ollut valmiina, joten sellainen piti hankkia. Läheisessä sekatavarakaupassa ei kuitenkaan ollut mieleistä riittävän halvalla, joten ostin halvan ruman valkoisen kehyksen, jonka päätin sitten maalata mieleiseksi.

Kehysten krakleeraaminen


Kehyksien valmista maalipintaa kannattaa vähän hiomapaperilla karhentaa, jotta maali tarttuu hyvin.

















Käytin pohjamaalaukseen valmiiksi sekoitettua askartelumaalia. Tuon purkin olen joskus vuosia sitten löytänyt muistaakseni Sinellistä. Pienikin purkki on kovin riittoisa, kun siihen lisää vanhemmiten aina tipan vettä (siis tipan, ei lusikallista), ettei se muutu  liian jäykäksi.

Kokonaan maalatun ja kuivuneen kehyksen sivelin krakleerauslakalla, jota olen ostanut paikallisesta yksityisestä askarteluliikkeestä. 

Maaleissakin olen ihan ihastunut FolkArt-tuotteisiin, mutta tämä oli vain sattumalta juuri kyseistä merkkiä. Ainakin tämä toimii. Krakleerauslakkaa saa kuitenkin ihan varmasti ihan mistä askarteluliikkeestä tahansa.


 Kun krakleerauslakka on kokonaan kuivunut, voi päälle sivellä kontrastivärin. Se alkaa halkeilla heti jonkun verran, mutta lopputuloksen näkee vasta kun päälimaali on kokonaan kuivunut. Yllä olevassa kuvassa maali on pienen hetken kuivunut.

Kehysten täyttäminen

Olen toisinaan vähän ihmetellytkin, että miten hyvin nuorillakin ihmisillä on asuntonsa seinien täytteenä vain perinteisiä tauluja. Siis niitä öljyväritöitä tai sitten ostojulisteita kehystettynä. Kyllähän minunkin seiniltä löytyy paraatipaikalta Ikeasta mukaan lähtenyt kuva kehystettynä sekä syntymäkodistani otettu ilmakuva. Mutta mielikuvitusta saa mielestäni myös käyttää.



Kauan sitten kokeilin juuri saamaani saumuria ja tein pienen farkkutilkkutyön. En edes itse heti keksinyt mitä sillä tekisin, mutta kun se valmistui, totesin heti, että sehän sopii vaikka tauluksi. Tänään sitten tein tuolle kehykset.



Ja myönnän, ei ollut välttämättä paras ratkaisu tehdä kehyksistäkin sinisiä. Sininen on muuten täysvalkoisen keittiöni pääväri (verhot, astiat, pöytäliina ja matto ovat pääasiassa sinisiä), niin takerruin jotenkin liikaa koko väriin. Voinhan aina hioa kehykset uudelleen vaikka puuhun asti ja keksiä jotain uutta. Nyt tämä menee kuitenkin seinälle.

maanantai 16. elokuuta 2010

Ikkunakoriste taikataikinasta

Sain kutsun tupareihin, enkä halunnut viedä tuliaisiksi vain suolaa ja leipää tai jotain kaupasta ostettua. Päätin tehdä ikkunaan sopivan koristeen. Lopputuloksena syntyi mobilen tyyppinen ripustettava häkkyrä.



Mobilessa olevat kuviot tein taikataininasta, jotka sen jälkeen krakleerasin. Lankana on ohuen ohutta korutöihin tarkoitettua rautalankaa ja jokaisen kuvion väliin pistin jokusen helmen. Henkarin alareunan päällystin pitsinauhalla.

Ohje kuvioiden tekemiseen

    Valmista taikataikina (ohjeita on näemmä useita erilaisia, omani oli lainattu täältä)

      Kaulitse taikinasta muutaman millin paksu levy. Levyn alle kannattaa laittaa jauhoja, että taikinakuviot irtoavat alustastaan, siitä huolimatta että ohjeessa sanottiin valmiin taikinan olevan ns. tarttumatonta.






      Ota piparkakkumuotilla taikinasta kuvioita.




      Paista valmiita muovailuja 150 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Muista tehdä reikä ripustettavaan esineeseen ennen paistamista.
        Malaa jäähtyneet kuviot askartelumaalilla.
        Huomaathan, että askartelumaali on vesiohenteista. Maalatessa kannattaa siis käsitellä yksi puoli kerralla ja antaa kuivua ihan kokonaan ennenkuin maalaa lisää.






        Levitä hyvin kuivuneen maalipinnan päälle krakleerauslakka. Lakka kannattaa levittää koko kuvion päälle, myös reunoille. Anna lakan kuivua kunnolla.






        Maalaa kuviot kontrastivärillä täysin. Päällimmäinen maalikerros halkeilee kuivuessaan.







        Käytä kuvioita askartelussasi.